Hannu Uusikartano kommentoi rantalaidunnusta (SHL 13.8. 2014) perustein, jotka ansaitsevat vastakommentin. Biodiversiteettiin liittyvät vaikutukset hän hyväksyy, mutta epäilee ravinnevirran suuntaa. Mielikuva veteen ulostavasta lehmästä näyttäisi olevan niin vahva, että se peittää näkyvistä tutkitunkin tiedon. Siis sen, mitä tiedämme sekä järviekosysteemistä että karjan käyttäytymisestä laitumilla.
Rantalaidunnus on säädeltyä, ELY-keskusten suosimaa ympäristönhoitoa, jossa todellakin huolehditaan siitä, että karja siirtää ravinteita järvestä korkeammalle maastoon. Näillä seuduin Sääksmäen Lahisten kartanon lihakarja on kunnostanut rantavyöhykettä eri paikoissa, mm. Lempäälän Ahtialanjärvellä. Sama asia näkyy siinä, että maatalouden suojavyöhykkeillä laidunnus on vaihtoehto kasvillisuuden niitolle ja poiskuljetukselle.
Hyvärotuinen lihakarjanauta kasvaa vuorokaudessa 2 kiloa ja maitoa tuottava lehmä lypsää päivässä 30 litraa. Karja siis sitoo ravinteita ja siirtää niitä pois järvestä.
Marika Niemelä (MTT:n tutkija) julkaisi 2012 oppaan rantalaidunnuksesta. Siinä on viitattu kotimaisiin ja ulkomaisiin tutkimuksiin, joiden perusteella rantalaidunnus puhdistaa vesiä. Esimerkiksi nitraattitypen pitoisuudet ovat alhaisemmat laidunnetun kuin laiduntamattoman niityn valumavesissä. Näin vedet eivät rehevöidy. Yhteenvetona todetaan, että rannoilla ravinteita siirtyy vesirajan kasvustoista karjalle mieluisille ylemmille lepäilyalueille.
Uusikartanon pohtima rantalaidunnuksen ravinnevirta kulkee siis tieteellisten tutkimusten mukaan vedestä korkeammalle maastoon.
Kenenkään mökkirantaanhan karja ei tule. Viljelijä toimii omilla tai vuokratuilla laidunmailla ja on vuosittaisen EU-tukiehtojen valvonnan kohde.
Juha Kuisma
Kaunis maa ry pj
