Viime keskiviikkona Aito Säästöpankin saunalle Vahlajärven rannalle kokoontui joukko ihmisiä, jotka käyttävät suuren osan ajastaan ja energiastaan toisten auttamiseen. Apua annetaan heille, jotka sen tarpeessa ovat, milloin naapurin mummolle, milloin taas Afrikkaan ebola-viruksen kourissa kamppailevalle väestölle.
Suomen Punaisen Ristin Luopioisten osasto on pienehkö, mutta yksi aktiivisimmista Hämeen piirin alueella. Jäseniä on noin 80.
Vahlajärvelle kokoontumiselle oli saunomisen ja yhteisen illanvieton ohella vielä tärkeämpikin syy: kymmenen osaston jäsentä palkittiin SPR:n ansiomerkillä ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta työstä järjestön hyväksi.
Järjestöpäällikkö Susanna Lohiniemi muistutti luovutussanoissaan auttamisen kansoja yhdistävästä voimasta.
– Punaisen Ristin toiminta lepää kaikissa maissa teidänkaltaistenne vapaaehtoisten harteilla. Te luotte puitteet sille, että apua on mahdollista antaa lähelle ja kauas.
Lohiniemi nosti esiin kaksi huolenaihetta vapaaehtoistoiminnasta.
– Olen usein kantanut huolta siitä, muistammeko kiittää teitä riittävästi vastuun kantamisesta Nälkäpäiväkeräysten ynnä muiden tempausten toteuttamisessa. Muistakaa myös miettiä, mikä on teille itsellenne sopiva määrä vapaaehtoistyötä, ettette itse väsy auttamiseen.
Työn tärkeys antaa voimia auttamiseen
Kun Lohiniemi yhdessä osaston puheenjohtajan Raija Vaalerin kanssa oli jakanut ansiomerkit kunniakirjojen ja ruusujen kera, seurasi välittömästi paluu arkiseen auttamistyöhön, kun Vaaleri alkoi jakaa työvuoroja tuleviin tapahtumiin.
– Ensi viikolla alkaa uusi Terhokerho yhdessä MLL:n kanssa. Sitten on tulossa Nälkäpäivää, teatterimatkaa, vanhusten kirkkopyhää. Niin ja Honkalan harrastenäyttely Aitoossa elo-syyskuun vaihteessa, Vaaleri listasi talkootarpeita.
Yleensähän vapaaehtoistyössä lähdetään innokkaasti mukaan hankkeisiin, mutta kun tulee konkreettinen vastuun ottamisen paikka, tahtoo itse kullakin olla muuta menoa juuri silloin.
Luopioisten SPR:ssä kaikki on toisin!
Vaalerin kysyessä ilmoittautui halukkaita siltä istumalta hommaan kuin hommaan vähintäänkin tarpeeksi. Monet jäsenistä ovat jo ikääntyneitä, mutta silti poissa olevienkin puolesta uskallettiin luvata:
– Kyllä se lähtee, jos vaan pystyy kävelemään.
Susanna Lohiniemi kertoi, että kaikissa osastoissa tilanne ei ole aivan yhtä hyvä.
– Monessa osastossa ollaan paljon passiivisempia. Täällä tuo Raija hoitaa vastuut aina saman tien kuntoon. Hän soittaa ja kysyy, kuka menee sinne ja kuka tekee tämän. Hän tuntee väkensä ja joka hommaan löytyy tekijä.
Luopioislaisilla on näinä rakenneuudistusten aikoina pieni huoli osastonsa itsenäisyydestä.
– Lupaan teille, ettei tämänkaltaisia toimivia osastoja aleta väkipakolla liittämään toisiin. Siitä voitte olla rauhallisin mielin, Lohiniemi rauhoittelee huolestuneita auttajia.
