Mikä yhdistää London Symphony Orchestraa, Howard Blaken säveltämää
Lumiukko-tanssiesitystä ja outlaw countryn supertähteä Kris Kristoffersonia?
Tuskin kovin moni muu seikka, mutta ainakin kaikki näistä ovat olleet nähtävissä ja
kuultavissa Tampere-talon suuressa salissa.
Kukin edellä mainituista nousee myös esiin, kun Tampere-talon ohjelmapäälliköltä
Marko ”Stenari” Stenströmiltä, 48, kysytään nykyisen työuransa huippukohtia.
Kangasalalainen Stenström on työskennellyt tämänhetkisellä vakanssillaan viitisen
vuotta. Tampere-talon palkkalistoille hän tuli jo vuonna 1995.
– Ensin toimin ääniteknikkona. Tuotantopuolelle siirryin vuonna 1999, ja siellä olen
ehtinyt työskennellä monella eri tittelillä. Nyt mennään tähän tapaan, Stenström
kuvailee.
Hän johtaa ohjelmapuolen työryhmää, jossa miehen lisäksi työskentelee neljä
tuottajaa. Tämä porukka vastaa tavalla tai toisella kaikesta kulttuuripuolen
ohjelmasta, jota myös kongressikeskukseksi tiedetyssä Tampere-talossa järjestetään.
Stenström raportoi työstään suoraan Tampere-talon johtajalle Paulina Ahokkaalle.
– Talossa on noin 160 konserttia tai muuta kulttuuritapahtumaa joka vuosi. Näistä
suurin piirtein puolet on talon omaa tuotantoa alusta loppuun, ja puolet on muiden
ohjelmajärjestäjien organisoimia, ohjelmapäällikkö juttelee.
– Muiden tekemien tuotantojen kanssakin toki olemme tietyssä määrin tekemisissä,
ja kaiken ohjelman on tavallaan oltava Tampere-talon näköistä. Laadukasta ja
monipuolista haluamme tarjota. Ohjelman rakentamisessa on otettava vuorollaan
huomioon niin lapset ja nuoret kuin aikuiset ja myös kaikkein varttunein väki. Pitää
olla niin klassista musiikkia, viihdetuotantoa kuin rajua rockiakin. Seuraamme
työssämme myös tarkasti koko muun Pirkanmaan tarjontaa, joka sitten vaikuttaa
valintoihimme jonkin verran.
Ohjelmaa joka lähtöön
Vuonna 1990 valmistunut Tampere-talo oli aivan alkumetreillään hieman
eliittipaikan maineessa. Tästä on sittemmin päästy Stenströmin mukaan varsin
mukavasti eroon. Seinien sisälle on järjestynyt ohjelmaa joka lähtöön, ja niinpä talo
on kulttuuripyhättönä tullut ihan kaikenlaisille ihmisille tutuksi.
– Nykyäänhän ohjelmatuotannossa saadaan joskus jopa sekoitettua eri genrejä
luovasti keskenään. Klasarikama voi olla osa rock-ohjelmaa ja päinvastoin. Tämän
näen ehdottomasti hyväksi asiaksi. Sehän on hienoa, jos kulttuuriareenan yleisössä
sekoittuvat pukumiehet ja lippalakkinuoret, Stenari puntaroi.
Tampere-talon ohjelman peruskiviä ovat vuosittain tai ainakin lähes vuosittain
itse tuotettu oopperaesitys sekä balettituotanto. Myös Tampere Filharmonialla on
suuri rooli, ja juuri tällä hetkellähän kyseinen kaupunginorkesteri elää melkoisen
hypetyksen aikaa, paljolti uuden ja persoonallisen kapellimestarinsa Santtu-Matias
Rouvalin ansiosta.
Kevyen musiikin puolella esiintyjänimet ovat jatkuvasti vaihdelleet
peruspirkanmaalaisiin melankolisellan iskelmärockillaan mainiosti uppoavasta
Yöstä kansainvälisiin Tom Jonesin tapaisiin viihdemusiikin supertähtiin. Myös
lastenmusiikille annetaan tilaa.
Stenströmille itselleen ovat työmaansa produktioista jääneet mieleen London
Symphony Orchestran massiivinen konsertti, Howard Blaken säveltämä Lumiukko-
sadun tanssiesitysversio sekä amerikkalainen outlaw countryn legenda Kris
Kristofferson. Näiden osalta kaikki vain tuntui lutviutuvan paikalleen mahtavasti,
yleisö löysi tapahtumat ja esitykset olivat kaikkiaan erittäin nautittavia.
– Takuuvarmoja yleisömagneetteja ovat Kiri Te Kanawan tyyppiset tähdet. Suuret
kotimaiset oopperalaulajat Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen ovat niin ikään yleisön
suursuosikkeja, Stenström kertoo.
– Joskus tulee myös huteja, eli jäämme jopa alle kannattavuusrajan yleisömäärissä.
Mitään yksittäistä pohjanoteerausta ei tule mieleen, mutta yhtä harmillisia ovat viime
hetken peruutukset. Sellainen oli muun muassa vanha funk-soul-bändi Blood Sweat
& Tears, jonka konsertti peruuntui neljän päivää ennen h-hetkeä.
Setzer toivelistalla
Ohjelmapäällikön tulee työssään olla ajan hermolla, ja ainahan pitää kokeilla myös
jotakin uutta. Tänä syksynä Tampere-talossa nähdään ensimmäistä kertaa burlesque-
esitys.
– Syksyn muina kovina juttuina voisi tuoda esiin muun muassa Israelin Filharmonian
sekä vaikkapa haitaristi Kimmo Pohjosen 50-vuotisjuhlakonsertin.
– Itse ajattelen kulttuurin hyvin laveasti. Ei pidä kulkea laput silmillä vain
tietyn genren perässä. Ja tietenkään oma musiikkimakuni ei saa vaikuttaa
ohjelmapolitiikkaan liikaa. Jos joskus olisi mahdollista saada Stray Cats –kitaristi
Brian Setzer yhdessä big bandinsa kanssa tänne, niin se olisi kyllä omakohtaisen
toiveenkin täyttymys. Samoin olisi asia Willie Nelsonin suhteen, Stenström
hymyilee.
Hän muistuttaa, että Tampere-talosta löytyy suuren salin lisäksi muun muassa vain
170-paikkainen studio, jossa pystytään järjestämään hyvinkin intiimin tunnelman
esityksiä.
– Taistelemme ihmisten vapaa-ajasta esimerkiksi viihde-elektroniikan kanssa. Uskon,
että jatkossakin elävä musiikki pärjää. Live-tilanteessa on jotakin ainutlaatuista, ja
siinä syntyy inhimillinen lanka esiintyjä ja kuulijan välille.
Työssään Stenström vastaanottaa suuren määrä ohjelmaehdotuksia päivittäin niin
puhelimitse kuin sähköpostitsekin. Niitä hän käy läpi oman ideoinnin lomassa.
Talon sisäisiä palavereja on paljon, sillä yhteistyö sekä kongressipuolen että teknisen
osaston kanssa täytyy sujua saumattomasti.
Musisointia lasten kanssa
Stenström on paljasjalkainen tamperelainen. Teinivuosina tuli pyöritettyä
kellaribändejä ja liikuttua rockabilly-porukoissa Keskustorin liepeillä. Jo pienestä
pitäen hän otti soittotunteja, ensin pianon ja sittemmin kitaran kanssa.
– Muusikko minusta kai piti tulla. Lähdin parikymppisenä opiskelemaan musiikin
teoriaa ja kitaransoittoa Amerikkaan Sacramentoon. Pari vuotta kului siellä, mutta
Suomessa käydessäni tutustuin tulevaan vaimooni ja päätin, etten lähde enää ison
veden taakse. Täällä menin Taiteiden ja viestinnän oppilaitokseen ja keskityin
äänitekniikkaan, Stenström muistelee.
Yö-yhtyeen roudarina ja ääniteknikkona hän kiersi seitsemisen vuotta, ja lisäksi
ohjelmassa oli monen festivaalin äänentoistohommia. Kohta avautuvatkin jo
Tampere-talon ovet.
– Oma soittoharrastus oli pitkään aika lailla taka-alalla. Ihan viime aikoina on tullut
omien lasten kanssa taas musisoitua jonkin verran, Kangasalla vaimonsa ja neljän
lapsensa kanssa asuva Stenström mainitsee.
Kun mies haluaa tyystin eroon musiikista ja ohjelmatuotannon kiemuroista hän
polkaisee käyntiin pitkäksi ja matalaksi rakennetun Harley-Davidsoninsa tai suuntaa
kulkunsa kuntosalille.
