Koulukiusaamista vastaan voidaan käydä monin eri keinoin. Luennoimisen sijaan Pälkäneen yhteiskoululla ja lukiolla turvauduttiin torstaina huumoriin ja karskiuteen. Kevyemmästä osasta vastasi mainio taikuri Timo Tiikkainen, joka käytti esityksessään taidokkaasti sekä taikaa että sanoja. Hän lävisti ilmapallon tikareilla palloa hajottamatta, kadotti limsapullon ja vaihtoi kädenkäänteessä sateenvarjon kankaan pikkuruisiin huiveihin.
– Yleensä olen esityksen jälkeen muuttanut koulukiusaajat sammakoiksi, hän vihjasi viimeisen tempun jälkeen.
Sitten koululaiset päästettiin ulos tekemään tuttavuutta noin viidenkymmenen motoristin ja näiden moottoripyörien kanssa.
Farkkuihin, ruutupaitaan, huiviin ja ”Sons of Abraham” -tekstillä kirjailtuun nahkaliiviin pukeutuneen Ari Santaharjunpyörän ympärillä käy kuhina. Santaharju selvittää uteliaille kuulijoille moottorin kuutiotilavuuksia ja polttoaineen kulutusta tottuneesti – koulukäynti ei suinkaan ole hänelle ensimmäinen laatuaan.
– Olemme liikkeellä eri kouluissa nyt melkein joka päivä, kunnes kautemme päättyy syyskuun lopussa. Pisimmillään olemme käyneet Oulun suunnalla, ja esimerkiksi huomenna lähdemme Porvooseen, Santaharju kertoo.
Hänen mukaansa motoristeilla on niin vahva yhteishenki, että lähteminen yhdessä koulukiusaamista vastaan on käynyt luontevasti.
– Haluamme kertoa, että vaikka tunnemmekin jonkun etunimeltä ja ulkonäöltä, emme välttämättä tiedä mitään hänen kotioloistaan. Koulu voi olla jollekin ainoa turvapaikka, eikä sitä saa pilata. Kiusaamista ei saa hyväksyä eikä suostua sen yleisöksi, vaikka itse ei uskaltaisikaan siihen suoraan puuttua.
Elämän ainutkertaisuutta korostava Santaharju toivoo, että kukaan ei tuntisi itseään näkymättömäksi.
– Iso teko voi olla vaikka tervehtiä sitä, jolle kukaan muu ei koskaan sano mitään.
Sons of Abrahamin presidentille ilmaantuu samalla haastattelua tärkeämpi tehtävä; hän nyökkää kohteliaasti keskustelun päättymisen merkiksi ja suuntaa juttelemaan sivummalla yksin seisovan koululaisen luo.
Erilaisuus hyväksyttävä
Koululaiset kiertelevät ensin enimmäkseen hieman arasti moottoripyörien ympärillä, mutta varsin nopeasti pyörien ympärille muodostui ihmettelijäjoukkoja. Ari Santaharjun armeijahenkinen pyörä ei välttämättä hyppää katsojan silmään räväkästi maalattujen ja tuunattujen pyörien joukosta, mutta vetoa siinä on. Lukiossa toista vuotta opiskeleva Erno Syrjä seisoo pitkään pyörän vieressä ja tuumaa sen sitten olevan koko joukon komein.
– Siinä on vain sitä jotakin, hän toteaa.
Syrjä pitää motoristien taistelua koulukiusaamista vastaan hyvänä asiana – ja oikeastaan parhaana mahdollisena keinona kiusaamisen kitkemiseksi.
– Ei ketään oikein kiinnosta, jos joku pukumies luennoi, ettei saa kiusata. On vähän eri asia, jos pihaan ajaa 50 nahkapukuista moottoripyörätyyppiä, jotka sanovat että nyt sitten riittää. Se pistää pikkuisen miettimään, kun sen sanoo motoristi, joka stereotyyppisesti on kuitenkin sellainen kova tyyppi.
Syrjä muistelee televisio-ohjelmaa, jossa näytettiin motoristien koulukierrosta.
– Yhdelle kaverille koulussa eräs motoristi sanoi, että jos joku vielä kiusaa, niin soita sitten minulle. Ei sen jälkeen kiusattu.
