”Yksi teko päivässä, kaksi tekoa Pilistveren seurakunnan hyväksi”, lukee Pilistveren leirikeskuksen kesäruokalan seinässä olevassa liitutaulussa.
Tästä lauseesta on tullut monelle Pälkäneen seurakunnan jäsenelle tunnuslause, sillä tunteja ei ole laskettu, kun virkkuukoukut ovat saaneet kyytiä ja upeista virkatuista paloista on sommiteltu koristeellisia villaisia tilkkupeittoja.
Virkatut peitteet vietiin vanhainkodille ja jokunen jäi leirikeskukseen. Äitiyspakkauksia annettiin viisi leirikeskuksessa, yhdelle äidille pari kaksosille, kahdelle muulle äidille yhdet ja yhdelle isälle, nimittäin kirkkoherra Hermann Kalmukselle. Lakanat, pyyheliinat ja muut viemiset menivät perille leirikeskukseen ja loput äitiyspakkaukset Kõon kuntaan odottamaan uusien vauvojen syntymistä. Pilistveren kirkkoherra lausui useassa yhteydessä kiitokset Pälkäneen seurakunnalle ja sen uutterille työntekijöille ja vapaaehtoisille aktiiveille.
Kirkkoherra Jari Kemppainen kyseli, kuka on ensimmäistä kertaa Pilistveressä, kuka toista, kuka kolmatta, kuka neljättä ja kuka niin monetta kertaa, ettei enää edes muista. Joka kysymykseen nousi käsiä. Aikamoisen joukon ihmisiä seurakunta ja (aiemmin kuntakin) on kuljettanut Pilistvereen keväästä 1991 lähtien, siis ensimmäinen matka tehtiin jo ennen Viron uudelleen itsenäistymistä. Jokin vetovoima siinä paikassa on. Ensi näkemältä vaatimaton pieni kylä, keskellä ei mitään! Mutta kun kuulet tosi tarinoita entisen kirkkoherra Vello Salumin uppiniskaisuudesta ja rohkeudesta neuvostoaikana, niin Viron lähihistoria alkaa avautua ja monet turhat asiat menettävät merkityksen.
Surukiviä Siperiasta
Kivikangur, stalinismin uhrien muistomerkki kasvaa edelleen, kun ystävät ja sukulaiset tuovat surukiviään Siperiassa olleiden ja myös sinne jääneiden muistoksi. Vuosittain Kivikangurin äärellä elokuussa vietetään muistojuhlaa, jonne saapuu satoja ihmisiä ympäri Viroa. Toivottavasti Pälkäneeltäkin saapuu ensi vuonna väkeä muistojuhlaan.
Joka matkalla tulee vanhalle kävijällekin uutta tietoa. Jüri Vilmsin haudalla on aina pakko käydä. Hän oli Viron ensimmäisen tasavallan marttyyri. Hän lähti hakemaan lännestä tunnustusta vasta perustetulle itsenäiselle Virolle vuonna 1918. Kirjailija Jaan Kross teoksessaan Kuningasajatus kertoo, että saksalaiset ampuivat Vilmsin Suomessa. Seppo Zetterbergin mukaan Vilms kuoli jo ennen Suomen kamaraa jollakin Suomelle kuuluvalla saarella ja nyt viimeinen ruotsalainen tietolähde kertoo, että Vilmsin seurue kuoli Hauholla!, mitäköhän he siellä?
No, historiantutkijoille tämä takaa edelleen työtä. Joka tapauksessa Jüri Vilms oli oikeustieteilijä, lahjakas nuori poliitikko, ministeri ja kotoisin Kabalasta ja hänen hautamuistomerkkinsä on Pilistveren hautausmaalla. Kuolinpäivä on 2.5.1918. (Hautamuistomerkissä nimi on kirjoitettu W-kirjaimella, mutta useissa tietolähteissä V-kirjaimella.)
Neuvostoaikanahan tuhottiin lähes kaikki Viron itsenäisyyden aikaiset muistomerkit. Kuin ihmeen kaupalla JüriWilmsin muistomerkki ja Pilistveressä hautausmaalla sijaitseva itsenäisyyspatsas säästyivät, kun taas kylän keskustassa näkyvällä paikalla ollut itsenäisyyspatsas tuhottiin. Itsenäisyyspatsaita säästyi koko Virossa vain neljä.
Kirkon tyyris remontti
Pilistveren kirkkoherra Hermann Kalmusta on ilo kuunnella, sillä hänellä on perusteelliset tiedot Viron ja Pilistveren historiasta ja hän osaa erinomaisen hyvin suomea. Hyvä, että hän on viihtynyt Pilistveressä ja kehittänyt monipuolisesti seurakunnan toimintaa. Nuorten hoitamassa Enkelikahvilassa istuimme illalla sateessa purjekankaan alla juomassa kahvia, kuuntelemassa tarinoita tai oikeastaan tietoiskuja ja nauttimassa kivasta tunnelmasta.
Vierailimme Tartossa Paavalin seurakunnassa. Kirkko on Eliel Saarisen suunnittelema. Se näyttää todella valtavalta, kun kalusteet ovat poissa, koska kirkko on täydellisessä, ainakin 10 miljoonaa euroa maksavassa remontissa.
Parin vuoden päästä on pakko päästä katsomaan, miltä kirkko näyttää valmiina. Silloin ovat seiniä koristamassa myös suomalaisen taiteilijan Kuutti Lavosen työt. Paavalin seurakunnan kirkkoherra Joel Luhamets kertoi hauskasti Vello Salumista, kun tämä halusi Pilistveren leirikeskuksen rakentamista varten rahaa. Luhamets oli sitä mieltä, että leirikeskus tulee tehdä kauniille paikalle veden ääreen. Vello Salum sanoi, että tehdään sitten ja rakensi pari tekojärveä Pilistvereen. Rahaa tuli ja leirikeskus on kauniilla paikalla tekojärvien rannalla.
Tekojärvet on saatu näppärästi laajentamalla Navestijokea, joka kulkee Pilistveren läpi. Niin ja Jukka Perolahden ja hänen yrityksensä rakennusmiesten rakentama sauna on edelleen kovassa käytössä Navestijoen rannalla.
Tarton retken yhteydessä poikkesimme myös Elvassa Pälkäneen seurakunnan talouspäällikön Kristel Muru-Tanilan opastuksella. Hänen lapsuuden kodissaan kahviteltiin ja syötiin omenoita ja äidin Kai Murun apteekista ostettiin monet tuotteet lähes loppuun.
Nostalgiset reissut
Kuulun Paula Elorannan ja Marja Lepistön kanssa siihen joukkoon, joka ei tiedä montako kertaa on käynyt Pilistveressä. Alkuvierailuaikoina majoituimme perheisiin ja niinpä meille on tullut hyviä ystäviä. Nytkin vanhat ystävät Evi Kipper, Kalju Puksa ja Ulvi Praks tulivat tervehtimään meitä ja lahjat vaihtoivat omistajia. Ja kun kävimme kaupassa, niin vanha leirityttö Katrin oli siellä myös ostoksilla. Hän oli ensimmäisellä leirillä Pilistveressä kesällä 1992. Kun kaikesta juuri äsken tapahtuneesta alkaa olla neljännesvuosisata, niin mitäpä se muuta on kuin nostalgiaa.
Kaija Turunen
