Kaksi reilua kolmekymppistä neitosta pukevat turva-asuja ja -välineitä Pälkäneen Tommolantiellä sijaitsevan omakotitalon pihamaalla.
Talon omistajat haluavat nurin peräti yli20 metriäkorkean pihakuusen, mikä uhkaa jo talon kattoa ja myrskyllä kaatuessaan se saisi aikaan mittavaa tuhoa joko itselle tai naapurille.
Kaksi Päiviä, Laurikainen ja Shnoro, aloittavat vaativan työn. Toinen on narunpäässä maankamaralla ja toinen alkaa nousta puuhun turvavaljaissa moottorisaha kädessä. Oksat karsitaan matkalla kohti korkeuksia.
Vihdoin Päivi Shnoro on aivan latvassa ja näky päätä huimaava; talon isännälle ei riittäisi edes loton täysosuman antama rahasumma, jotta hän kipuaisi neitosen kanssa samalle kuusen oksalle.
– Mikäs tässä, on tähän jo totuttu, korkeanpaikankammoa ei sovi olla, Shnoro huikkaa korkeuksista, vetäisee moottorisahalla latvahuipun katki ja nojaa sen jälkeen jäljelle jääneeseen toteemiin kuin paraskin intiaanipäällikkö.
Oksimisen jälkeen Shnoro pudottelee sopivan kokoisia pöllin jöötejä maahan ja kun jäljelle jäävä tyviosan runko mittauksen jälkeen mahtuu kaatumaan tontille, hän pätkäisee sen kätevästi poikki.
Korkeudessa tehty työ on saatu päätökseen ja sen jälkeen alkaa kaksi moottorisahaa laulaa kilpaa, kun naiset pätkivät rungon kolmenkymmenen sentin paloiksi. Aikaa koko savotassa vierähti puolisentoista tuntia. Homma käy kun sen osaa.
Missä itse kaataja?
Tähän kysymykseen naiset ovat saaneet vastata eräänkin kerran. Nimittäin kun he saapastelevat tilattuun kohteeseen, asiakas kysyy heitä ensin hetken silmäiltyään, missäs itse puunkaataja on? Hehkeitä neitosia kun ei heti sellaiseksi mielletä.
– Sitten kun meistä jompikumpi kipaisee puuhun, asiakas havaitsee, ettei työssä välttämättä miehistä voimaa tarvitakaan. Hyvä tekniikka ja kunnon varusteet sekä työkalut ovat kaiken a ja on, Päivi Laurikainen hymyilee.
Naisten yhteinen työhistoria juontaa juurensa Tampereelle. Päivi Laurikainen, joka on kotoisin Juvalta, työskenteli reilun kymmenen vuotta Tampereen kaupungin puisto-osaston viheryksikössä puutarhurina.
Päivi Shnoron tie vei kotikaupunki Kajaanista samalle työpaikalle. Naiset ystävystyivät ja tekivät yhdessä saman alan iltakeikkaa töiden jälkeen. Kun tilauksia tuntui riittävän mukavasti, he perustivat oman yhteisen yrityksen Puu- ja pihapalvelu Tikka Oy:n vuonna 2011.
Sitä ennen molemmat olivat suorittaneet alan jatko-opintoja ja niin he valmistuivat arboristeiksi. Ammattinimike on tavallaan puutarhurin ja metsurin risteytymä ja arboristi suorittaa muun muassa puiden kuntotutkimuksia mikroporaa apuna käyttäen.
Kissojakin pelastetaan
Kahden Päivin yritys suorittaa puunkaatojen lisäksi pensaiden ja pensasaitojen leikkuuta, viherrakentamista ja tarvittaessa puun latvasta haetaan turvaan pelästynyt kissa. Niitäkin keikkoja on ollut useampia.
– Pisimmät puut, mihin on kiivetty ovat olleet 30 metriä korkeita, sen korkeammaksi puu ei enää kasvakaan. Joskus tila on niin ahdas, että apuna käytetään nosturiautoa: latva kiinni nosturin nokkaan ja puu poikki tyvestä. On hienon näköistä, kun nosturi nostaa ilmaan kokonaisen puun, Päivi Shnoro sanoo.
Kun utelen muita vaikeita kohteita, Päivi Laurikainen mainitsee hautausmaiden suuret puut. Ja toden totta on helppo kuvitella, kuinka juuri hautausmaalla puiden kaataminen on todella millintarkkaa työtä, hautakivet kun ovat niin tiheässä.
Yrittäjänaiset sanovat, että kevät on suurinta sesonkia ja toinen huippu vuodessa ajoittuu syksyyn lähinnä pensaiden ja pensasaitojen leikkuun suhteen.
Puunkaatoa on tasaisesti kesällä ja talvella. Työpari sanoo, että talvi on puunkaadoille hieman parempaa aikaa, silloin jäinen piha ja lumi suojaavat tehokkaasti nurmikkoa, kun rungot ja paksut oksat mätkähtelevät maahan korkeuksista.
Naiset ovat säästyneet isommilta kolhulta vaativassa työssään. Sen takuumiehenä on kunnon varusteet ja työturvallisuus. Kypärät, suojalasit ja turvavaljaat ovat aina päällä.
– On syytä olla, sillä sahatessa etenkin silmät joutuvat vaaraan. Ilman suojalaseja verkkokalvot saattavat jäädä puunoksalle! Päivi Shnoro muotoilee lempein sanoin.
Molemmat arboristit sanovat yhteen ääneen, ettei työpäivän jälkeen tarvitse lähteä ensimmäiseksi lenkille, sen verran fyysistä työ on päivästä toiseen. Tällä hetkellä työtilauksia riittää hyvin ja toiminta-alue käsittää tarvittaessa koko Pirkanmaan.
Miksi asetuitte yrittämään juuri Pälkäneelle?
– Etsimme sopivaa pienehköä paikkakuntaa, minkä läheisyydessä on suuri talousalue. Pälkäne valikoitui sopivaksi tästä syystä. Meillä on ollut paljon tilauksia myös Tampereelta ja Kangasalta, Päivi Laurikainen kertoo.
Mika Katajala
