Lehtien kellastuessa alkaa sydänhämäläisten juoksijoiden vauhti parantua. Luopioisten Maratoonareiden yli kymmenhenkinen ryhmä suuntasi tänä vuonna ulkomaanmatkansa Tallinnaan, jonka kaduilla juostiin syyskuun 14. päivänä tasoltaan ja järjestelyiltään hieno kilpailu.
Ryhmästä 11 lähti täydelle maratonille ja yksi puolta lyhyemmälle matkalle. Kaikki ylsivät maalilinjalle asti, joukon nopeimpana Jani Körhämö, joka tekaisi vuoden parhaan pälkäneläisajan 2.58,56. Aika uupuu vaivaiset 13 sekuntia miehen ennätyksestä ja oikeutti kokonaiskilpailussa sijalle 62.
Aki Niemen vauhti paranee pikku hiljaa ja kolmen tunnin alitus jäi enää reilun kahdeksan minuutin päähän. Timo Jokinen juoksi vauhdikkaimman maratoninsa neljään vuoteen jääden Niemestä vajaan minuutin päähän. 74-vuotias Perttu Pohjanperä ei osoita minkäänlaisia ikääntymisen merkkejä, vaan suoriutui omasta maratonistaan viiden tunnin pintaan.
Naisista nopeimmin reitin selvitti Aino Hokkanen, joka mainiolla juoksullaan lohkaisi vanhasta ennätyksestään yli viisi ja puoli minuuttia. Uudet ennätyslukemat kirjoitetaan 3.29,46 ja niillä irtosi naisten sarjassa 26. sija. Tanja Jokela teki heti ensimmäisellä maratonillaan kelpo ajan 4.12,11.
Onnistuneita suorituksia
Sydän-Hämeen panosta täydensivät komeasti Kangasalan konkarijuoksijat Urpo ja Päivi Naumanen. Urpo selvitti maratonin uransa toiseksi nopeimmin. Aika 3.04,18 on parisen minuuttia hänen tänä vuonna Bostonin maratonilla juoksemaansa ennätystä heikompi. Myös Päivi teki Tallinnassa parhaan ajan tänä vuonna juoksemistaan kuudesta täyspitkästä maratonista.
Viikkoa aiemmin taivalletulla Nuuksion Classic Trail -polkumaratonilla oli myös pälkäneläisväriä. Aitoon kaksikko Anssi Kukkonen ja Timo Heikkilä selviytyivät kumpikin kansallispuiston poluilla juostun mittelön maaliin, mutta miesten mielialat olivat kisan jälkeen melko vastakkaiset.
Kukkonen, joka oli vain muutamaa päivää ennen kilpaa muljauttanut nilkkansa pahantuntuisesti, ei juoksulta suuria odotellut. Asiantuntevan lääkityksen ja teippauksen avulla nilkka kesti kuin kestikin pitkän rasituksen, ja miehen aika 4.45,55 oli selvästi parempi kuin mihin hän kuvitteli terveelläkään jalalla pystyvänsä.
Sen sijaan terveenä matkaan lähteneen Heikkilän kintut eivät Nuuksion poluista tykänneet ja vauhdista oli pakko tinkiä. Yli viiden tunnin loppuaika ei ollut sitä, mitä mies lähti tavoittelemaan. Sanottakoon tässä yhteydessä, että polkumaratonin ajat eivät ole lainkaan verrannollisia tasaisilla ja kovilla alustuilla juostaviin aikoihin.
Jotkut juoksuaktiivit suunnittelevat vielä juoksevansa täyden tai puolikkaan maratonin loppuvuodesta, joten lopullista paremmuusjärjestystä ei ole toistaiseksi syytä julistaa.
