Kun suutarimestari Johan Edvard Lindell, jonka jalkineliike sijaitsi Kangasalan kirkonkylässä, kutsui työväenyhdistyksen perustamiskokouksen koolle kotiinsa syksyllä 1904, hän tuskin osasi kuvitella, että hänen nimensä eläisi paikkakunnan politiikassa vielä toista sataa vuotta myöhemmin.
Sunnuntaina Suoraman työväentalossa 110-vuotisjuhlaansa viettänyt Kirkonkylän Työväenyhdistys pitää yhä kiinni Lindellin
keskeisestä perinnöstä: pyrkimyksestä ajaa yhteistä hyvää tarvittaessa yli puoluerajojenkin.
Sen tunnusti onnittelupuheessaan myös kunnanjohtaja Oskari Auvinen, joka kiitti Kangasalan SDP:tä tunnollisesta vastuunkannosta ja yhteistyökyvystä.
Kangasalan kunnan tilanne on hänen mukaansa moneen muuhun verrattuna hyvä: kunta kasvaa ja kehittyy ja talous on kohtuullisessa kunnossa. Silti Kangasallakin on edessään vaikeita ratkaisuja, joissa päättäjien keskinäinen sopu ja luottamus ovat tarpeen.
– Yleinen etu on aina ollut teille yksilöllistä tärkeämpi, Auvinen kiitti.
Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Hanna Laine puolestaan totesi, että on kunnia olla yhdistyksen ensimmäinen naispuheenjohtaja. Hän kävi tervehdyssanoissaan läpi yhdistyksen historiaa, ja totesi, että sen pohjaa rakentaneet työläiset olivat sitkeää väkeä, joka uskoi omaan asiaansa eikä keskittynyt valittamiseen.
Vahva positiivinen asenne on pitänyt yhdistyksen hyvissä voimissa: edelleen jäseniä on lähes sata.
Sovinnon mies, matkapuhuja ja puoluejohtaja
J. E. Lindell oli maltillinen sosialidemokraatti, joka muun muassa kieltäytyi aseista vuoden 1918 sodan aikana, vaikka hän joutui olosuhteiden pakosta toimimaan sekä punaisten esikuntapäällikkönä että paikallisen vallankumousoikeuden puheenjohtajana. Lindell sai kuolemantuomion, joka lieveni vankileirirangaistukseksi, mutta sodan jälkeen hän toimi pitkään arvostettuna kunnallispoliitikkona työskennellen tuomitsijoidensa rinnalla yhteisen kotikunnan hyväksi.
Hänestä on tullut eräänlainen kangasalalaisen sovinnollisuuden ja hyvin hoidetun kuntapolitiikan symboli – niinpä yhdistyksen juhlassa heti eteisessä olivat tulijoita vastassa suutarimestarin työkalut.
Lindellin ja kumppaneiden puuhista syttyi 110 vuotta sitten kipinä, jonka puhalsi roihuavaan liekkiin agitaattori August ”Veli” Vatanen, puoluetoimikunnan virallinen matkapuhuja. Menneisyyden mies heräsi hetkeksi henkiin, kun professori emeritus Aulis Aarnio astui Vatasen roolihahmoon ja esitti monologin Ramppi-teatterin vuonna 2006 tuottamasta näytelmästä Hämärässä laulaa punakylkirastas.
– Vaalit ovat työläisten valtti, Vatanen jyrisi, ja samalla kannalla oli myös SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne, joka saapui juhlapuhujaksi suoraan Tampereen Laukontorilta, missä hän oli edelliset kolme tuntia keskustellut kansalaisten kanssa.
– Sanotaan, että joskus on katsottava menneeseen, jotta voi nähdä tulevaisuuteen, Rinne totesi.
Kannatusprosentti 25,8:aan
Antti Rinteen juhlapuheen keskeinen ajatus oli, että ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa puolueeseen, mutta luottamus voidaan vielä palauttaa uskottavalla politiikalla.
Puoluejohtajan mukaan SDP ei ole pystynyt vastaamaan kannattajiensa odotuksiin ennen kaikkea siksi, että työelämän haasteet ja rasitteet ovat lisääntyneet ja muuttuneet lyhyessä ajassa nopeasti. Mutta Rinne löysi vikaa myös puolueen omasta toiminnasta, joka ei ole ollut tarpeeksi jämäkkää.
– Täytyy olla periaatteellinen, arvoilleen uskollinen ja toiminnassaan johdonmukainen, hän painotti.
Forssan ohjelma eli Sosialidemokraattisen puolueen puolueohjelma vuodelta 1903 oli kirkas visio, jossa vaadittiin konkreettisia parannuksia työväen keskeisiin ongelmiin. Se puri kansaan, ja kannatus levisi kuin kulovalkea. Samanlaista selkeyttä puolue kaipaa nytkin, Antti Rinne muistutti.
Rinteen mukaan ihmiset eivät halua puolueelta sirkustemppuja eivätkä pintaliitoa vaan konkreettisia parannuksia
arkeen, turvaa ja ennustettavuutta. Hän otti esimerkiksi Ruotsin sosialidemokraatit, jotka saavuttivat vaalivoittonsa puolustamalla vanhoja arvoja: terveydenhoitoa, koulutusta ja työtä. SDP:n pitäisi siis palata arvojensa juurille.
– On luotava tiekartta, jolla suunnataan paitsi tuleviin eduskuntavaaleihin, myös pidemmälle tulevaisuuteen, Rinne vaati.
Hänen mielestään mahdollisuuksia on nousta neljänneksi suurimman puolueen paikalta Suomen suurimmaksi. Juuri juhlapäivänä julkistettu YLE:n puoluekannatusmittaus näytti SDP:lle laskua, mutta puoluejohtaja valoi sitkeästi uskoa kuulijoihinsa:
– Potentiaalinen kannatus meillä on 25,8 prosenttia, jos tehdään asioita oikein. Joka tapauksessa yli 20 prosenttia me saadaan tehtyä, Rinne hehkutti.
