Ikäpiste: Vanhustenviikon kotiseutuosuus omistettiin Jouko Suoniemen muistolle

Yhteinen hetki

Rauni Tiililä luki ääneen, muut hiljentyivät muistelemaan Okslan edesmennyttä isäntää.

Onkkaalan Ikäpiste on avoinna joka tiistaiaamupäivä Perhekeskus Pirtillä. Ikäpisteen säännölliseen ohjelmaan kuuluu kunnan tarjoama tuolijumppa fysioterapeutti Tiina Knuutisen johdolla sekä kahvihetki ja ohjelmaosuus, jonka järjestämisessä vuorottelevat useat paikalliset yhdistykset, ja jonka ohjelmasisältö voi vaihdella kunkin mieltymyksen mukaan.

Ikäpisteessä poikkeaa viikoittain vähintään 20–30 kävijää. Monille se on viikon kohokohta, joskin kaikki Pälkäneellä järjestettävä ikäihmisten toiminta saa heiltä kiitosta.

 

Kotiseudun suurmies

Jouko Suoniemi 1930-2014.

Vanhustenviikolla ohjelman järjestämisvuoro oli Pälkäneen seudun soroptimistiklubilla, ja ohjelmaosuus haluttiin omistaa syyskuun alussa edesmenneen Oksalan tilan vanhan isännän, koko Pälkäneen tunteman Jouko Suoniemen muistolle.

Rauni Tiililä luki otteita K. E. Salmisen kirjoittamasta vuonna 2011 ilmestyneestä elämäkertakirjasta Jouko SuoniemiOksalan isäntä. Elämäkertaa on kirjoitettu paljon suorilla sitaateilla, joten tekstissä kuuluu vahvasti Suoniemen oma tuttu ääni.

Jouko Suoniemi syntyi Vesilahden Halkivahassa ja tuli Pälkäneelle Oksalan tilalle kotivävyksi 1950-luvun lopussa. Muutaman vuoden kuluttua apen menehtyminen sydänkohtaukseen kesken töiden teki nuoresta Joukosta yhtäkkisesti talon ainoan isännän, jonka täytyi oppia tekemään ja päättämään asioita omin päin ilman vanhemman miehen tukea.

Jouko ja Hilkka Suoniemen aikana tila laajeni ja vaurastui entisestään, mutta useimmille pälkäneläisille Jouko Suoniemi oli ennen kaikkea paikallinen kotiseututyön suurmies, jonka kotimuseo ja perinnepäivät tekivät paikkakuntaa tunnetuksi ympäri Suomen.

Samalla hän oli sydämellinen, hauska ja avulias ystävä, jonka poismeno oli kova järkytys ja suru – huolimatta siitä, että kaikki tiesivät hänen taistelleen pitkään vaikeaa sairautta vastaan.

Ikäpisteen muisteluhetkessä annettiin kuitenkin tilaa surun sijasta hilpeille lapsuudenmuistoille.

7-vuotias Jouko onnistui muun muassa ajamaan isän uuden T-Fordin ladon oven läpi pihaan ja huristamaan polkupyörällä pikkutytön yli – vahingossa tietysti, kun tyttö juoksi suoraan eteen, mutta onneksi kummallekaan ei tullut pahoja kolhuja. Jo viisivuotiaana vilkas pikkuveijari onnistui kiipeämään puoli matkaa kirkontorniin, mutta ei omin voimin sieltä alas.

Kiitolliset kuulijat totesivat, että Oksalan isäntä oli niistä tarinoista helppo tunnistaa. Poika oli täynnä touhua, energiaa ja yrittämistä, eikä hän yli 80-vuotiaanakaan ollut muuksi muuttunut.

 

Vanhustenviikon kysymys: Mitä hyvää ja mitä huonoa on vanhusten palveluissa Pälkäneellä?

 

Anja Lindfors

– Ikäpiste on mukava, olen aina mukana, jos vain pääsen. On ylipäätään hyvä, että Pälkäneellä järjestetään iäkkäille ihmisille tekemistä. On erilaisia vaihtoehtoja, kuten kuntosali, jumpparyhmiä ja sitten muun tyyppisiä tilaisuuksia, missä tapaa tuttuja ja vaikka tutustuu uusiinkin ihmisiin, vastaa Anja Lindfors.

Miinuspuolena hän pitää vanhusten kotihoidon kireää aikataulua. Kodissa voidaan kyllä käydä useita kertoja päivässä, mutta käynnit ovat lyhyitä. Vanhus taas kaipaisi rauhallista aikaa, juttuseuraakin. Edes kymmeneksi minuutiksi.

– Jos itse tulen siihen kuntoon, etten pääse enää liikkumaan, asuisin mielelläni edelleen kotona. Mutta kyllä se pelottaisi, jos tietäisi, ettei apu ehkä riitä, hän pohtii.

 

 

Kyllikki Rantanen

– Olin kuusi vuotta mieheni omaishoitaja, ja sain kyllä aina tarvitessani apua, missä asiassa tahansa sitä pyysin, kertoo Kyllikki Rantanen.

Hän asuu Onkkalassa ja on kaikin puolin tyytyväinen Pälkäneen kunnan vanhuspalveluihin. Ainakaan vielä ei ole tullut vastaan moitittavaa – harrastuksia on viikoittain tarjolla oman kodin lähellä.

– En nyt keksi mitään erityisiä huonoja puolia, mielestäni täällä on kaikin puolin hyvät olot, hän sanoo.

 

 

 

 

Erkki Hollo

– Pälkäneen Ikäpiste on tärkeä henkireikä. Se on meille vaimon kanssa sellainen pakollinen viikoittainen meno, mistä ei tingitä, samoin vesijumppa. Ja sitten on kuntosalia ja kaikenlaista muuta. Pälkäneellä on hyvää se, että järjestetään ikäihmisille niin paljon toimintaa ja varsinkin säännöllistä liikuntaa, jota kaikki eivät ehkä muuten jaksaisi harrastaa, sanoo Erkki Hollo.

Huonona puolena Hollo pitää siitä, että vanhusten taksimatkoista ja muista kulkemismahdollisuuksista tingitään. Varsinkin sivukylien vanhukset, joilla ei ole käytettävissä omaa autoa, tarvitsevat hyvät kuljetuspalvelut – turhaahan on järjestää toimintaa, jos eivät ihmiset pääse osallistumaan siihen.

– Ei kunta saisi semmoisissa asioissa säästää. Tosin, eihän se yksin Pälkäneen ongelma ole, vaan koko Suomen. Valtio sysää kunnille niin paljon tehtäviä, että ei niistä tahdota selvitä, hän pohtii.

 

 

Raili Salminen

– Luopioisissa on mukavasti toimintaa vanhemmalle väelle. Aitoon Pysäkillä ja Luopioisten Ikäpisteessä käyn mielelläni, ja sitten on paljon erilaisia liikuntapalveluja, vesijumppaa ja muuta, kuka vain jaksaa niissä käydä, Raili Salminen kiittää.

Ystävien puolesta hän on myös tyytyväinen siihen, että kotihoidossa oleville vanhuksille on järjestetty saunapäivä, jonka yhteydessä on muutakin toimintaa, ja johon on kuljetus.

– Heille tulee vaihtelua, katkoa kotihoitoon ja omaishoitajille vapaapäivä, se on hyvä apu.

Salminen on miettinyt niitä vanhuksia, jotka selvästi tarvitsisivat apua, mutta eivät suostu ottamaan sitä vastaan. Kaikki eivät halua lähteä ryhmiin ja harrastuksiin eivätkä huolisi kotiapuakaan.

– Siinä on kyllä haastetta, että miten heihin saataisiin sellainen kontakti, etteivät jäisi liian yksin.

 

Elma Sihvonen

Elma Sihvonen Luopioisista on tyytyväinen nykyisiin oloihinsa, mutta tulevaisuus mietityttää.

– Jaksetaan vielä aviomiehen kanssa asua omakotitalossa. Kaverin kanssa siinä pärjää, mutta jos jommallekummalle sattuisi jotain, tulisi varmaan vaikeaa. Toivoisimme, että tänne Luopioisiinkin ryhdyttäisiin puuhaamaan senioritaloa, hän kertoo.

Sihvonen huomauttaa, että monen iäkkään ihmisen koti on vanha omakotitalo, jossa esimerkiksi sauna- ja pesutilat ovat hankalassa paikassa. Pääsy helpompaan asuntoon pidentäisi kotona asumisen kokonaisaikaa.

– Vanhainkotien osastoilla hoito on kallista. Siksikin moni tahtoisi olla mahdollisimman pitkään kotona, hän pohtii.

Tekemistä ikäihmisille on Sihvosen mukaan tarjolla vaikka kuinka. Luopioisissa pelkkiä liikuntaryhmiä riittää melkein joka päivälle. Lisäksi tekemistä tarjoavat Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistys, seurakunta ja muut järjestöt ja yhteisöt.

– Lähes kaikki seniorien liikuntapalvelut ovat täällä ilmaisia, joten kenenkään ei tarvitse ottaa harrastusmaksuja pienistä eläkkeistä, sekin on tärkeä asia. Ihmisten ei rahan takia tarvitse jäädä ulkopuolelle, hän kiittää.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?