Monipuolistuvan vapaa-ajan asumisen vaihtoehdoista kuultiin kolmen vierailijan kokemuksia ja tutkimustuloksia Luopioisissa. Mikkolan Navetalla järjestetty tilaisuus liittyi Seppo Kääriäisen vetämään Maaseudun uuden innovatiiviset asuinalueet -hankkeeseen.
Perinteinen kesämökkeily on eriytymässä useaan erilaiseen sivuhaaraan. Muutokseen vaikuttavat monet seikat ja sen suunnasta on erilaisia, ristiriitaisiakin mielipiteitä ja tutkimustuloksia. Vapaa-ajan asumista tutkineet Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutin tutkijat Manu Rantanen ja Katja Rinne-Koski saapuivat Luopioisiin luennoimaan uusista mökkeilytavoista.
Mökkeilyn merkitystä kuvaa hyvin se, että suuressa osassa Etelä- ja Itä-Suomea mökkejä on enemmän kuin vakituisia asumuksia. Omistajien keski-ikä on yli 60 vuotta, mutta varustetason paraneminen saa mökeillä viihtymään myös merkittävän osan nuorempaa polvea.
Erilaiset mökkeilytyylit vaikuttavat myös palveluiden kysyntään. Perinteiset ”työleiriläiset” tekevät kaiken itse, puuhastelijat käyttävät jo jonkin verran palveluita, ainakin isoimpiin projekteihin. Elämyksiin ja lepoon keskittyvä mökkeilijä sen sijaan haluaa monipuolisia palveluja lähiruuasta ruohonleikkuuseen.
Rantasen tutkimuksissa on käynyt ilmi, että omistajanvaihdostilanteessa usein muotoutuu uuden mökkiläisen asenne palveluiden käyttöön. Jos palvelut eivät ole uudelle käyttäjälle helposti löydettävissä eikä palveluasenne ole kohdallaan, muokkautuu asenne paljeluiden käyttöön negatiiviseksi. Palvelun käyttäjän ja tuottajan vuorovaikutus ja valmiit tuotepaketit ovat avainasemassa.
Moderneja siirtolapuutarhoja
Uusimpia vapaa-ajan asumismuotoja on puutarhamökkeily, jonka tutkimiseen Katja Rinne-Koski on erityisesti perehtynyt. Puutarhamökkikyliä on syntynyt ja syntymässä erilaisina variaatioina useita eri puolille maata. Lähimmät löytyvät Sastamalan Karkusta ja Hämeenlinnan Aulangolta.
Puutarhamökkeily on sukua siirtolapuutarhoille, joita perustettiin suomalaisiin kaupunkeihin työväestön viljely- ja vapaa-aikatarpeeseen jo 1900-luvun alussa. Siirtolapuutarhamökkeihin verrattuna puutarhamökit ovat yleensä kauempana keskustoista ja paremmin varustettuja jopa vakituiseen asumiseen. Kunnallistekniikka on vakiovarusteena.
Tiiviisti rakennetut puutarhamökkikylät tarjoavat sekä yksityisyyttä, mutta myös yhteisöllisyyttä. Palvelut ovat niin lähellä, että auton voi mökillä ollessa korvata polkupyörällä.
Puutarhamökkeilyynkin sisältyy erilaisia mökkeilytyylejä perinteisestä kasvimaalla puuhastelusta yhteisöllisempään, esimerkiksi eläkeläisten ja yksinasujien suosimaan tapaan. Oma ryhmänsä ovat aktiviteetteihin keskittyvät, jotka käyttävät lähistön palvelutarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia tehokkaasti, kuten vaikka kalastajat tai laskettelijat.
Viitasammakon suojelukiista
Eteläpohjalaisessa Kuortaneen kunnassa on yksi merkittävimmistä puutarhamökkikylähankkeista. Hieman Pälkänettä pienemmän kunnan viitisen vuotta vireillä ollutta hanketta esitteli kunnan elinkeinojohtaja Jyri Saranpää.
Pohjanmaalla ei ole liiemmin järviä, joten mökkitonteista on krooninen pula. Kuortaneenjärven rantaan kunnan maalle suunniteltuun kylään on tulossa 84 kappaletta noin500 neliömetrinsuuruista tonttia, jotka kunta vuokraa pitkillä sopimuksilla mökkiläisille. Yhteiset alueet, ranta, laiturit ja muut rakennelmat vuokrataan asukasyhdistykselle.
Päätöksenteko, kaavoitusprosessin takkuilu ja viitasammakon suojelukiistat ovat viivyttäneet hankkeen käytännön toteutusta, mutta kiinnostus on ollut kovaa. Tonteista 67 on varattu ja kunta uskoo saavansa alueesta merkittävän elinkeinoelämän piristäjän.
Puutarhamökkeilyä Luopioisten kirkonkylään?
Luopioisten oma puutarhakylä on sekin ollut jo pitkään vireillä. Eräänlainen esiaste puutarhakylästä on ollutkin Kyynärön Myllärinlahden alueella jo vuosikymmeniä, tosin hyvin kaukana palveluista.
Ensimmäinen varsinaista puutarhakylää käsittelevä artikkeli oli Sydän-Hämeen lehdessä 1998. Kirkonkylän keskellä, Arteknon ja Rimpun rivitalojen välimaastossa on tarkoitukseen sovelias Kostialan alue, jolle kylää on hahmoteltu.
Seppo Kääriäisen mukaan alue palvelisi hyvin kylän tiivistämistä ja toisi taajamaan lisää asukkaita. Alue on peltoa, joka ei erityisen hyvin sovi omakotiasumiseen. Alueelle mahtuisi parikymmentä noin 500 neliön tonttia ja se integroituisi sujuvasti viereiseen mummonmökkialueeseen. Kaavoitus mahdollistaisi ympärivuotisen asumisen mökeissä.
Omistusmuodoksi saattaisi Kääriäisen mukaan sopia osakeyhtiötyyppinen ratkaisu, jossa tonttien rajatkaan eivät välttämättä olisi kiveen hakattuja. Mökit kukin saisi rakentaa haluamansa näköisiksi ja alueen sisäiset tiet rauhoitettaisiin päivittäiseltä autoliikenteeltä. Kunnallistekniikka tulee jo viereen ja kaikki kylän palvelut ovat kävelyetäisyydellä.
Alueen läpi virtaa noin15 hehtaarinhulevedet, joiden varaan Marja-Liisa Suomalainen on suunnitellut kosteikkoa. Se toimisi maisemallisena elementtinä, mutta myös hulevesien kokoajana ja kastelualtaana tonteille kuuluvan viljelypalstan tarpeisiin. Kuivina aikoina altaaseen voitaisiin pumpata Kukkiasta lisävettä.
Aivan heti ei tontteja pääse varaamaan. Asia on kunnan ja yksityisen maanomistajan kanssa käyty läpi vasta idea-asteella.
