Sydän-Hämeen Lehdessä (1.10.) olevan artikkelin kartta kertoo historiallisten kylätonttien sijainnista Pirkanmaan taajama-alueilla. Kartta on osa tekeillä olevaa uutta Pirkanmaan maakuntakaavaa.
Lehden artikkelin otsikosta saa kuvan, että karttaan vihreällä merkitty allekirjoittaneen oma ”kylätontti”, Kangasalan Tiihala, lukeutuu Pirkanmaan kaakkoisosassa Sydän-Häme-nimiseen alueeseen.
Nimitys hämmentää ja jopa huolettaa: en ole tiennyt kotikylääni liittyen kyseisestä alueesta. Onko Sydän-Häme oikeasti – juridisesti tai edes historiallisesti – olemassa? Onko sitä muuallakaan? Maakuntakaavasta selvityksineen en ole aluetta löytänyt. Tietosanakirjoista ei löydy Sydän-Hämeestä viittausta.
Mahdollista tulevaa nimiehdotusta ja kansanäänestystä odotellessa: minulle ainakin riittäisivät – niin hyvässä kuin pahassakin – kotimaani Suomi, maakunta, kunta, kotikylä ja pihapiiri, mahdollisilla sote-, koulu- ja kinkeripiireillä täydennettyinä. Ja tietenkin myös unionilla ja pohjolalla.
Puoliksi virallista maakunnanosalisänimeä en koe näillä näkymin kaipaavani.
Vaan onhan toisaalta Sydän-Häme itselleni tuttu. Sana on abstraktio, mielikuva omassa asiassaan. Se on elinvoimainen joidenkin yritysten, yhdistysten ja tapahtumien nimissä. Sydän-Häme on kotoinen, myyvä ja soinnukas.
Mielikuva ei tarvitse rajoja, ja voihan ainakin digimaailmassa Sydän-Häme olla vaikka mitä.
Vallan ja hallinnon käsikassarana konkreettinen, rajoja asetteleva Sydän-Häme on vastenmielinen. Se on omahyväinen, lievästi positivistinen, fantastinen, etten sanoisi erhe. Olisi vaikkapa napa – ei sydän. Ei siis kielteinen, ei myönteinen.
Seurailen uuden maakuntakaavan nimistön kehittymistä kaakon medioista. Kuuntelen järven ääniä: kulkeeko vieraita veneitä? Näkyykö vihreitä piippalakkeja Tiihalan niemimaalla?
Kalevi Lepo
Tiihalan kyläläinen, Kangasala
