Kyllä noiden venäläisten kanssa pitää olla tarkkana. Lentokoneet loukkaavat aina silloin tällöin ilmatilaamme lentäjien väitettyä kansainvälistä kaistaletta liian kapeaksi. Tosiasiassa Hyrylän entinen varuskunta-alue on edelleen kohteena etenkin siksi, että siellä valmennettiin Suomen kaartia l800-luvun puolivälissä käytyyn Krimin sotaan. Laukauksia ei tarvinnut tuolloin ampua lainkaan, sillä 300 000 tataaria olivat yhtä rauhallisia kuin tämänkin päivän 300 000 Krimin islaminuskoista.
Sotamuseot ovatkin enää ainoat mielenkiinnon kohteet. Talman ja Krapin golfkentistä saa esitteitä ilman alueloukkauksia.
Ahvenanmaan venäläistontille Vladimir Putin ei ole vielä ehtinyt, vaikka se on luovutettu saksalaisomaisuutena Neuvostoliitolle jo ennen Pariisin (1947) rauhansopimusta. Jos rakentaminen alkaa huvila annettaneen ex-rouva Ludmila Putinille hyvityksenä avioerosta. Rouva on jo muuttanut Raisioon, josta on helppo siirtyä ilman passia Turun satamassa Mariella -autolauttaan vanhojen tuttavarouvien seurassa. Asuivathan Putinit Turussa pari vuotta Vladimirin oltua Pietarin ja Turun yhteistyötä edistävänä varakonsulina. Minäkin tapasin tuon silloin hyvin ujon miehen Belgian konsulin ja Vihanto -yhtiöiden pääjohtajan Jukka Bronislaw Vihannon seurassa. Silloinen, myöhemmin erotettu kaupunginjohtaja on edelleen usein nähty vieras Putinin Pietarin residenssissä.
Putinilla on siis edelleen hyvät suhteet Turkuun. Tampereen sen sijaan on oltava varuillaan. Sota-aikana Pietarin elintarvikehuollosta vastannut Aleksei Kosygin jätti jälkeensä 300 000 nälkään ja kulkutauteihin kuollutta. Nikita Hrutshev kertoi tämän Kekkoselle ja kun Nikita tiesi ennakolta muutoksista Neuvostoliiton johdossa, hän pyysi presidenttiämme kutsumaan Kosyginin vierailulle Suomeen, sillä ei ollut mikään Suomen ystävä.
Turku hoiti vierailun SN-seuran avulla tyylikkäästi, mutta Tampereen silloinen kaupunginjohtaja Erik Lindfors vetäytyi kesämökilleen ja Sampolan suuri sali oli miltei tyhjä tulevan pääministerin Kosyginin pitäessä sovinnollista esitelmää maittemme välisistä suhteista. Aamulehti sivuutti tapahtuman yliolkaisesti.
Tämän jälkeen Kekkonen ei tuonut Tampereelle yhtään valtiomiesvierastaan. Apuun tulivat vuorineuvos Juuso Walden ja Valkeakoski.
Niin että mihin jäinkään? Siis siihen Venäjän lietsottuun vaarallisuuteen, jota meillä on pidetty yllä jättiläismäisin otsikoin ja täysin vastuuta tuntematta. Ystävienkin kesken voi syntyä todellisia konflikteja eli kesyltä näyttävä karhu voi ärsytettynä raapaista.
Jos tämä tulkitaan suomettumiseksi, siitä vaan. Pääministeri Alexander Stubb kuuluu tällä tulkinnalla samaan sarjaan, vaikka häntä innokkaampaa Natoon liittymiseen kannattajaa saa Suomesta turhaan hakea.
