Juoksija ja kirjailija Wilson Kirwa hymyilee joka aamu itsekseen, tyhjentää mielensä turhista asioista ja toteaa, että tästä päivästä tulee hyvä.
– Uskon, että elämässä on paljon asenteesta kiinni. Joskus vaimo ihmettelee aamuisia rutiineitani, mutta minä uskon, että positiivisuudella ja keskittymällä olennaiseen pääsee pitkälle.
Aamuhymyn lisäksi Kirwalle tärkeitä asioita on itseensä uskominen ja itsensä ylittäminen, halaaminen ja yhdessä oleminen. Ei siis ihme, että vuonna 2008 hänet valittiin Suomen positiivisemmaksi ihmiseksi.
— Uskallan lähteä tekemään asioita, jotka tuntuvat vaikelta. Olen luonteeltani tosi rohkea poika, Kirwa nauraa.
Naapurin mummo on tärkeä
Aitoon Koulutuskeskuksella ihmiset parveilevat Kirwan ympärillä. Naiset pyytävät tuon tuosta yhteiskuvaan, ja Terveyspäiville puhumaan kutsuttu Kirwa lähes myöhästyy luennoltaan.
Kirwan puheen tärkein anti on sen positiivisessa sanomassa ja lennokkuudessa. Eläväinen puhuja maustaa sanomansa ripauksella hurmiohenkisyyttä pyytäessään yleisön toistaa hänen perässään erilaisia voimalauseita, kuten ”Minä elän”, Me onnistumme”, tai ”Naapurin mummo on tärkeä”.
Puheen jälkeen veri tuntuu virtaamaan suonissa kiihkeämmin, suu nousee väkisin hymyyn ja maailma tuntuu olevan täynnä toteutettavia asioita.
Rankka lapsuus
Positiivisuudestaan tunnettu Kirwa ei saanut elämäänsä parhaita mahdollisia eväitä. Hän on kertonut, että hänen isänsä yritti tappaa hänet useamman kerran epäiltyään, ettei Kirwa ole hänen poikansa. Sukulaiset myrkyttivät äidin, kun Kirwa oli teini-ikäinen.
Suomeen Kirwa muutti vuonna 1998.
Se oli shokki.
– En erottanut ihmisiä toisistaan. Kaikki näyttivät samalta. Joskus luulin naista mieheksi ja miestä naiseksi. Kielikin kuulosti tasapaksuudessaan hassulta. Kaiken päälle ihmiset eivät puhuessaan liikuttaneet kasvojaan lainkaan.
Ruokaakin Kirwa epäili.
– Salaattia en uskaltanut maistaa, koska Afrikassa raa´asta ruoasta tulee ripuli. Ruisleipää puolestaan en voinut syödä, koska se näytti aivan minulta itseltäni, Kirwa naurahtaa.
Pikkuhiljaa Wilson Kirwa alkoi kuitenkin sopeutua. Hän sai ”sopeuttajakseen” ja juoksuvalmentajakseen Simo Kaukosen, joka pisti Kirwan tosissaan treenaamaan.
– Kaikissa vaikeissa elämäntilanteissani olen saanut tukea muilta ihmisiltä. Arvostan ystäviäni todella paljon. Ihmisten kanssa oleminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Kaiken takana on lehmä
Wilson Kirwa kuuluu kalenjin-heimon nandi-haaraan, joka on tunnettu lahjakkuudestaan pitkänmatkanjuoksussa.
– Heimoon kuuluvien elimistö on aikojen saatossa muokkaantunut sopivaksi kestävyysjuoksuun. Meillä on pitkät raajat, kevyt luusto, isot keuhkot ja pitkä munuainen, joka säästää vedenkulutusta. On myös tutkittu, että heimoltamme puuttuu kipua tuottava geeni.
Kirwa uskoo, että kaikkien fyysisten muutosten takana on yksi asia: lehmä.
– Lehmät ja lapset ovat afrikkalaisessa kulttuurissa tärkeitä. Lapset tuovat jatkuvuutta elämään, ja lehmien määrä kertoo rikkaudesta.
Siksi lehmiä varastetaan paljon. Niitä piilotetaan korkealle vuoristoon, paikkoihin, joista niitä on vaikea löytää.
Miesten tehtävä on hakea varastettuja lehmiä takaisin.
– Lehmänhakumatka vuoristoon voi olla yli sata kilometriä pitkä. Vähähappinen ilmasto ja pitkä matka on kehittänyt heimomme kestävyyttä, Kirwa selittää.
Ja kestävä Wilson Kirwa onkin – niin henkisesti kuin fyysisesti.
