Syyskuussa uuden levyn julkaisseen Elonkerjuun Juha Lagström myöntää uusien kappaleiden ensiesitysten syksyllä jännittäneen, vaikka kappaleiden kanssa olikin siihen mennessä painittu jo pitkä tovi. Ensimmäiset rumpu- ja bassotaustat äänitettiin helmikuussa, mutta kappaleiden synnyttäminen oli aloitettu jo viime vuonna.
Bändin toimintatapoihin kuuluu, että levyä tehtäessä jokainen jäsen tuo pöytään omat demonsa, ja näistä tuottaja poimii lopulta sopivimmiksi katsomansa biisit.
– Demot oli määrä olla valmiina viime vuoden marraskuussa, mutta jouduin itse pyytämään viikon lisäaikaa, Lagström kertoo.
Tuona aikana hänen piti hioa kuntoon muutamia jo lähes valmiita omia demojaan, mutta lapualaisessa mummonmökissä syntyikin kolme uutta kappaletta. Näistä Elämää on päätyi lopulta levylle asti. Kappale kävi kuitenkin matkalla läpi melkoisen myllerryksen, kun Lagström kysäisi Jarkko Martikaiselta kommenttia tekstistä.
– Hän kysyi yhtä pientä muutosta. Se avasi koko pelin uudestaan ja kaikki muuttui ihan täysin.
Hieman karrikoiden muutoksen voisi katsoa kulminoituvan yhteen kirjaimeen; alun perin Lagström oli nimennyt kappaleen Elämä on. Alkuperäisestä tekstistä jäi yhden ä:n lisäyksen jälkeen jäljelle vain rippeet.
– Joskus se ensimmäinen huidos voi olla lähellä lopullista totuutta, mutta yleensä parempaan lopputulokseen pääsee mitä enemmän tekemiseen käyttää aikaa.
Kolmesta viime hetkellä syntyneestä demosta seulan läpäisi myös Tunnetta paljon.
Lopussa kiitos seisoo
Hehkuvaa rautaa varten koossa oli aluksi nelisenkymmentä demoa, joista määrä karsittiin vajaaseen 20:een. Lagströmin kirjoituspöydältä levylle valikoitui seitsemän sävelmää ja tekstiä, joille hän pyrki antamaan poikkeuksellisen paljon aikaa ja vaivaa.
– Halusin, että sinne jäisi mahdollisimman vähän sellaista, mikä myöhemmin kävisi häiritsemään. Ainahan jossain vaiheessa niin käy, mutta toiveena oli, ettei nyt sentään heti aivan alussa.
Nytkään kirjoitusprosessi ei ollut kivuton – joskin se oli Lagströmille ominainen.
– Kyllä siinä tulee välillä ajateltua, ettei tästä tule yhtään mitään. Kun se tuskastuminen tulee, ne ovat raastavia hetkiä. Sieltä pääseminen tuntuukin sitten kaksin verroin nautinnollisemmalta.
Tällä kertaa biisien teossa oli ensimmäistä kertaa mukana myös Johanna Koivu, jonka Hehkuva rauta antoi lopulta nimen koko albumille.
– Johanna oli huolissaan, onko se liian musikaalimainen. Siitä tuli yksi levyn rockeimmista kappaleista, eli aika kaukana musikaalista, Lagström nauraa.
Tuttua ja uutta
Elonkerjuun laulaja miettii hetken, miten kuvailisi yhtyeen uutta levyä.
– Se on suomenkielistä pop-rock-mitä-se-nyt-onkaan, Elonkerjuuta. Linja oli sama kuin edellisessä ensimmäisessä levyssä tällä porukalla: tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta, Lagström miettii.
Tällä kerralla se heijastui esimerkiksi siihen, että alkuaikoihin verrattuna pohjanmaalaista murretta mahtui mukaan vain vähän, vaikka pohjalainen asenne onkin edelleen sama.
Ensimmäisen kerran Elonkerjuu esitti uuden levyn kappaleita faniklubilleen.
– Fan clubin porukka tietää kaikki biisit tarkalleen ja on kyllä oikea yleisö ensimmäiselle keikalle. Ihan ensi kerrat ovat uusien biisien soittamisen kanssa kuitenkin aina tosi jännittäviä.
Kylmiltään improvisoimaan tien päälle ei lähdetä koskaan, ja etenkin uuden levyn kanssa kokonaisuutta hiotaan valojen ja äänentoiston kanssa.
Improvisointia ja hauskanpitoa
Ensiesiintymisen jälkeen bändi on ehtinyt kiertää uuden levyn merkeissä syksyn mittaan kymmenkunta keikkaa, joten isoimmat jännitykset on saatu jo karistettua harteilta. Tanssi pois paha ja Huulet ja halut ovat osoittautuneet erittäin hyvin live-tilanteisiin sopiviksi tunnelman nostattajiksi.
– Uudet kappaleet ovat mukavia uusia pelinappuloita keikan biisilistaan. Emme mene samalla setillä, vaan vaihtelemme kappaleita jonkin verran vaikka runko pysyy samana. Vaihtelu pitää keikat mielenkiintoisena sekä meille että yleisölle.
Nykyisellä kokoonpanollaan Elonkerjuu ei ole Sappeessa vielä käynytkään. Lagström toivoo Huippuun saatavan marraskuun puolivälissä ”perus-Elonkerjuu-meininkiä”.
– Jos jotain on huolella suunniteltu, tapahtuukin jotain ihan muuta. Sitä se on parhaimmillaan: improvisointia ja hyvällä tavalla hauskanpitoa. Kyllä keikan on annettava nautintoa ja ihmisten pitää lähteä pois hymy huulilla ja mukavissa tunnelmissa.
