Silmujen, Virnojen ja Kilpukoiden koti

Arja Viitanen piipahti päiväkodin 25-vuotisjuhlakahveilla viime viikon keskiviikkona.

– Olihan se melkoinen muutto. Perjantaina muutettiin, ja toiminta alkoi uusissa tiloissa heti seuraavana maanantaina, lastenhoitaja Arja Viitanen muistelee Viirikukon päiväkodin ensiaskeleita Pälkäneen keskustassa.

Kutojanmäellä aiemmin toiminut päiväkoti muutti nykyiselle paikalleen 25 vuotta sitten. Samalla päiväkodin nimi vaihtui, ja lapset saivat ajanmukaiset, joskin hieman sokkeloiset, tilat. Kunnallistietojen jutussa kesäkuussa 1989 päiväkodin ensimmäinen johtaja Riitta Munck-Lagus kiittelikin 14-henkistä henkilökuntaansa siitä, että yhden päivän aikana toteutettu muutto sujui hienosti. Jutussa uutta päiväkotia kuvailtiin valoisaksi, tilavaksi ja lasten tarpeet huomioon ottavaksi paikaksi. Huomiota saivat myös päiväkodin uusi keittiö sekä pihan uudenkarheat leikkivälineet.

– Vanha päiväkoti Kutojanmäellä oli oikein kodikas, mutta Viirikukossa tilaa oli ja on huomattavasti enemmän, Viitanen muistelee.

Viirikukon päiväkoti rakennettiin alkuaan 52-paikkaiseksi. Lasten määrä on pysynyt vuodesta toiseen suurin piirtein näissä lukemissa. Päiväkodissa toimii nykyisin kolme ryhmää: Silmut, Virnat ja Kilpukat.

– Tänä syksynä Viirikukossa lapsia on viitisenkymmentä. Lasten lukumäärä on ollut aika tasaisesti siinä 50–60 kieppeillä, päivähoidon aluejohtaja Mika Pietilä laskeskelee.

 

Varhaiskasvatuksen päällikkö Juha Forsman (vas.) onnittelukäynnillä. Onnittelut vastaanotti päivähoidon aluejohtaja Mika Pietilä.

Pientä perusparannusta

Viirikukon ryhmissä on 1–6 -vuotiaita lapsia. Kilpukat toimii päiväkodin esiopetusryhmänä. Jokaisella osastolla on käytössään pienoiskeittiö, kolme huonetta, eteistila, WC-tila ja kuraeteinen. Lisäksi päiväkodissa on yhteinen ruoka-

ja juhlasali, verstas ja kirjasto sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja aluejohtaja Pietilän työhuoneet.

Päiväkotiin tuotiin vuosina 2000–2007 ruoka Palvelukeskus Harjutuulesta, mutta muuten keittiö on toiminut Viirikukon tiloissa koko ajan. Vuodesta 2007 lähtien lapset ovat syöneet erillisessä ruokailutilassa.

– He ottavat ruoat itse linjastosta, pienimpiä tietysti autetaan tarpeen mukaan, Viitanen huomauttaa.

Pälkäneen varhaiskasvatuksen päällikkö Juha Forsman mainitsee, että päiväkodeissa alkaa olla laajemminkin trendinä siirtyminen erillisten ruokailutilojen käyttöön.

– Tämä vapauttaa päiväkotien ryhmätiloja leikkikäyttöön, kun ruokailu tapahtuu muualla, Forsman sanoo.

Viime keväästä alkaen Viirikukossa on tehty pientä perusparannusta. Päiväkodin parkkipaikka on saanut asfalttikatteen ja rakennuksen seinät ovat saaneet uudet, pirteät värit.

– Henkilökunta päätti yhdessä lasten kanssa, mitä värejä seinissä käytetään, Pietilä kertoo.

Nyt päiväkodin käytäviä ja ryhmätiloja koristavat raikkaat vaaleanvihreän, roosan, violetin ja keltaisen sävyt. Syksyn aikana myös päiväkodin portit on uusittu.

25-vuotiaassa rakennuksessa alkaa olla siellä täällä muutakin pientä paranneltavaa. Mika Pietilä kertoo, että eteiset ovat nykyisin jonkin verran ahtaat, ja tilaa voisi olla pikkuisen enemmänkin.

– Mutta kaiken kaikkiaan rakennus palvelee meitä edelleen hyvin, Pietilä miettii.

Viirikukossa on nykyisin henkilökuntaa kaikkiaan 11. Lisäksi siellä sijaitsevat varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä aluejohtaja Pietilän työhuoneet.

 

Tammikuussa Viirikukossa aloittaneet Onni (edessä) ja Veli Kinnunen viihtyvät päiväkodissa hyvin. Eskaria käyvä Onni pitää ulkoilusta ja erityisesti ulkona juoksemisesta. Velin mielestä parasta on leikkiminen. – Hoitajat ovat ihania ja päiväkoti on muutenkin oikein kiva, äiti Hannele Kinnunen tuumaa.

”Ilo ja onni lähtevät lapsista”

Arja Viitanen jäi työstään eläkkeelle vuonna 2010. Vuonna 1978 uransa aloittanut lastenhoitaja tekee päiväkodissa edelleen sijaisuuksia silloin tällöin. Hänen mielestään työ lasten kanssa on muuttunut 25 vuoden aikana eniten siinä mielessä, että ennen tietty tekeminen oli tiukemmin määritelty.

– Oli selkeämmin määrätyt tietyt tekemiset: musiikkihetket, liikuntatuokiot ja niin edelleen. Nykyään mukaan on tullut tietty vapaus: ajattelutapa on muuttunut siten, että joka hetki tehdään kaikenlaista monimuotoisemmin. Liikuntatuokio voi siis samalla olla osa matemaattisen ajattelutavan opettelua ja jumpassa voidaan keskittyä vaikkapa myös värien opetteluun, Viitanen sanoo.

Lastenhoitaja on viihtynyt työssään mainiosti. Hän kertoo ammattinsa olevan todella antoisa – lapsilta saa suoran ja rehellisen palautteen välittömästi.

– Kyllä se niin on, että ilo ja onni lähtevät lapsista, Viitanen sanoo.