Eletään vuotta 1996. Tuula Petmanin yhdeksänkuinen poika köllöttelee viltillä ja katselee maailmaa. Yhdeksänkuinen todellakin vain pötköttelee – vauva ei liiku vielä lainkaan. Äidin sydäntä raastaa huoli. Onko jokin vialla?
Petmanin ystävä ehdottaa pojalle aivojumppaa, joka on rantautunut Suomeen edellisenä vuonna. Petman alkaa jumpata vauvan kanssa ohjeiden mukaan, ja tuloksia tulee nopeasti.
– Reilun vuoden vanhana poika jo käveli. Kiinnostuin aiheesta ja kokeilin samoja liikkeitä myös eskarissa, jossa työskentelin tuolloin lastentarhanopettajana. Näin jumpan hyödyt aika nopeasti myös esikoululaisten puolella, Petman muistelee.
Aivojumppa eli Braingym on yhdysvaltalaisen Paul Dennisonin 1970-luvulla kehittämä menetelmä, jolla yksinkertaisten liikkeiden avulla pyritään muun muassa edistämään aivopuoliskojen välistä yhteistyötä.
– Aivojumppa tehostaa oppimista, rentouttaa, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota, auttaa keskittymään, parantaa suorituskykyä, kehittää itseluottamusta sekä tehostaa muistamista, vuonna 2005 aivojumppaohjaajaksi valmistunut Petman luettelee.
26 erilaista liikettä
Aivojumppaliikkeitä on kaikkiaan 26 kappaletta. Ne jaetaan kolmeen osaan: pidentäviin liikkeisiin, energiaharjoituksiin ja kehon keskilinjan liikkeisiin.
Pidentävät liikkeet vaikuttavat tarkkaavuuden ulottuvuudelle. Tarkkaavaisuuteen vaikuttava alue sijaitsee aivoissa takaraivolla aivorungon alueella. Tämä alue vastaanottaa aistitiedon ja toimii melko primitiivisellä tasolla. Alue kehittyy aktiivisesti 0–15 kuukauden ikäisillä vauvoilla.
– Kyse on raa’asta, taistele tai pakene -tyyppisestä tiedosta. Pidentävät liikkeet kohdistuvat lihaksiin ja jänteisiin, jotka jännittyvät ja kiristyvät pelon, jännityksen tai stressin vuoksi. Koko kehon takaosa voi olla jännittynyt, mikä voi koululaisella näkyä esimerkiksi tuolissa valumisena tai ymmärtämisen vaikeuksina, Petman selventää.
Energiaharjoitukset vaikuttavat aivojen tunnealueelle, mikä kehittyy päiväkoti-ikäisellä lapsella. Tällä aivojen alueella sijaitsevat sellaiset tiedot kuin ”jäätelö on hyvää” ja ”kaverit ovat kivoja”. Energiaharjoitusten kohteena ovat tunteet, asennoituminen ja läsnäolo omassa kehossa. Niiden ansiosta on helpompi luoda ulkoista ja sisäistä järjestystä.
Lateraalisuuden ulottuvuus sijaitsee aivojen kuorikerroksessa, ja se kehittyy aktiivisesti 4–7-vuotiaalla lapsella. Alue huolehtii aivojen sekä kehon vasemman ja oikean puoliskon välisestä yhteistyöstä. Aluetta harjoitetaan kehon keskilinjan liikkeillä, jotka harjaannuttavat molempien silmien, molempien korvien, molempien käsien sekä molempien jalkojen ja molempien aivopuoliskojen yhteistoimintaa.
– Aluetta aktivoimalla lukeminen, kirjoittaminen sekä muu viestintä ja toiminta helpottuvat, Petman sanoo.
Säännöllisyys tärkeää
Aivojumppa perustuu tietoon hermosolujen ja -verkoston kehittymisestä jo kohdussa. Erilaiset viestit kulkevat hermoverkostoa pitkin sähköisessä tai kemiallisessa muodossa aivoista lihaksiin ja takaisin. Mitä parempi verkosto, sitä paremmin viestit kulkevat.
– Sitä helpompaa siis myös oppiminen ja sujuva toiminta ovat, Petman lisää.
Aivojumpan avulla päästään avaamaan verkostoon mahdollisesti syntyneitä tukoksia.
– Omat voimavarat saa siis paremmin käyttöön ja oppiminen tehostuu. Mitään poppakonsteja aivojumppa ei kuitenkaan tarjoa. Säännöllinen jumppaaminen on kaiken a ja o. Ja kannattaa tehdä niitä liikkeitä, jotka itsestä tuntuvat parhailta, Petman vinkkaa.
Kiinnostuitko? Lisää tietoa aivojumpasta löytyy Suomen Kinesiologiayhdistyksen internetsivuilta www.kinesiologia.fi
