”Koulun käsityötunnit. Niitä en unohda. Enkä varsinkaan kutomista: yhtenä päivänä tekeleeseen syntyi tiukkaa silmukkaa, toisena löysää. ”Päivän tuntuman mukaan” kutojan lopputuotos ei useinkaan ollut kovin onnistunut.
Erityisen hyvin muistan lapaset, jotka meidän piti kutoa kolmannella tai neljällä luokalla. Varsin pian urakan alettua opettaja huomasi, että Kristiina ei taida saada kudottua molempia lapasia annetussa ajassa. Viisas opettaja tarjosi sujuvasti vaihtoehdon: kudo yksi tumppu, josta voidaan tehdä maskotti.
Tein työtä käskettyä. Tumppumaskottiin valikoituivat Ilveksen värit, olinhan innokas jalkapallotyttö. Vihreän, mustan, keltaisen ja valkoisen värinen lapanen täytettiin vanulla, ommeltiin kiinni ja homma oli hoidettu.
Maskotti elää nykyään hyvää vanhuutta entisen kotitaloni varaston uumenissa. Vanutäyte on vuosien mittaan huomattavasti ohentunut, mutta muisto maskotin luomisesta on ja pysyy.”
Millaisia tumppumuistoja sinulla on? Tuliko jostakin parista mestariluomus tai tapahtuiko kutomisessa jotain yllättävää? Jaa meille tumpputarinasi! Tarinan voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen toimitus@shl.fi tai perinteisesti postitse: Sydän-Hämeen Lehti / Tumpputarina, PL 16, 36601 Pälkäne. Tarinoita julkaistaan joulu- ja tammikuun lehdissä.
