Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin myös Risto Koskivuorella, vaikka mies ei lapsi enää olekaan. Eilen 80 vuotta täyttäneellä miehellä on kuitenkin silmissään vielä tallella lapsenomainen pilke. Aktiivinen ja toimelias mies tunnetaan Luopioisissa ”Kahvi-Marttina” ja ”Luopioisten ylipormestarina”. Ei pelkkä ”Rikekään” huono nimi ole.
– Nykyisin liikanimeni on tosin Luopioisten ex-ylipormestari, sillä muutimme puolitoista vuotta sitten takaisin synnyinpitäjääni Kangasalle, päivänsankari tarkentaa naurahtaen.
Kymmenen vuotta Luopioisissa Kukkian rannalla asunut mies myöntää, että ikävöi pitäjää. Kaipuuta helpottavat torikahvit, joille Koskivuori ajelee säännöllisesti vaimonsa Railin kanssa. Kangasalle ja Pikonlinnaan pariskunta muutti palveluiden saatavuuden ja helpomman liikkumisen takia.
– Onneksi lääkäri uusi juuri ajokorttini. Omalla autolla asioiden hoitaminen sujuu kuitenkin niin kitkattomasti, Koskivuori mainitsee.
Eivät palvelut Luopioisissakaan huonot olleet, Koskivuoret kiirehtivät lisäämään. Vuoden 2007 kuntaliitos Pälkäneen kanssa vaikutti kuitenkin joihinkin asioihin.
– Kyllä me koimme niin, että Luopioisten palvelutaso huononi kuntaliitoksen myötä. Siihen asti kaikki toimi paikkakunnalla niin välittömästi ja hyvällä tavalla tuttavallisesti.
Töissä pikkupojasta asti
Työuransa Koskivuori aloitti monen ikäisensä tapaan jo koulupoikana. Isä ja isänisä työskentelivät rakentajina, joten pikku-Ristokin autteli jo pienestä omakotitalojen työmailla. Koulupoikana hän toimi myös paimenpoikana Kesossa, marjasti ja oli mukana peltotöissä.
– Hoidin usein myös sisartani ja tein ruokaa sillä välin kun isä ja äiti olivat töissä.
Perheen muuttaessa Kesosta kirkolle Risto Koskivuori kiinnostui rakennusalasta toden teolla. Naapurinpojan kanssa hän pääsi opiskelemaan Tampereelle puusepäksi. Ensimmäinen työpaikka oli Kangasalla Urkutehtaan harmoniosastolla, jossa nuori mies kokosi urkujen osia ja työskenteli värjäämössä.
– Kuuden vuoden jälkeen vähän kyllästyin tähän työhön ja lähdin opiskelemaan Tampereelle teknilliseen kouluun. Vuonna 1960 valmistuin rakennusmestariksi, Koskivuori kertaa.
Valmistumista seurasi 20 vuoden jakso erilaisilla rakennustyömailla Pirkanmaalla. Erityisen hyvin hänen mieleensä on jäänyt seitsemänkerroksisen kerrostalon rakentaminen Tampereen Rautatienkadulla. Työmaa oli sijainniltaan haastava, sillä liikenne paikalla oli hyvin vilkasta. Työmaa kärsi rakentamisen aikana toistuvista varkauksista. Koskivuori olikin tuohon aikaan tuttu näky Tampereen poliisilaitoksella.
– Vuoden aikana poliisit oppivat jo tuntemaan minut ja tiesivät, että taas on jotakin tavaraa lähtenyt vorojen mukaan Rautatienkadun rakennustyömaalta. Kerrostalo saatiin kuitenkin aikanaan kunnialla pystyyn, mies muistelee.
Aktiivinen vpk:lainen
Parinkymmenen vuoden rakennustyömaarupeaman jälkeen Koskivuori huomasi, että rakentaminen alkoi pikkuhiljaa hiipua. Mies päätti hypätä rakentamisen opettajaksi Kangasalan ammattioppilaitokseen. Opettajavuosiensa aikana hän rakensi ja remontoi ahkerasti ympäri Kangasalaa yhdessä opiskelijoidensa kanssa.
Koskivuori jäi eläkkeelle vuonna 1997. Siitä lähtien hän on viettänyt aktiivista eläkeläisen elämää.
– Niinhän sitä sanotaan, että todelliset kiireet alkavat vasta, kun jää eläkkeelle, hän virnistää.
Työuransa ohessa Koskivuori on ehtinyt monipuolisesti mukaan yhdistyselämään, ja hänellä on ollut lukuisia luottamustoimia erityisesti Kangasalla. Kunnanvaltuustossa Koskivuori istui vuosina 1978–1990 Kokoomuksen valtuutettuna. Seurakunnan kirkkovaltuustossa hän vaikutti niin ikään 12 vuotta. Koskivuori on ollut myös aktiivi ensin Rakennusliiton, ja myöhemmin ammattioppilaitosten yhdistystehtävissä.
Puolen vuosisadan ajan mies osallistui aktiivisesti Kangasalan VPK:n toimintaan. Hän ehti toimia muun muassa päivystystoiminnassa, palopäällikkönä ja sammutustyön johtajana. Hän oli hälytysajoneuvojen mukana viemässä apua sinne, missä sitä kulloinkin tarvittiin.
Työ oli Koskivuoren mielestä mielekästä, joskin toisinaan myös hyvin rankkaa.
– Minulta vei monta vuotta toipua täysin eräästä palosta, joka sattui omakotitalossa Kangasalan Asemalla. Palo oli syttynyt aamuyöstä, ja talo oli melkein jo hiiltynyt kun pääsimme paikalle. Alusta asti oli epäilys, että sisälle oli jäänyt ihminen, ja tehtäväksemme jäi etsiä hänet. Se olin lopulta minä, joka vainajan löysin. Jostain syystä hänen kravattinsa oli jäänyt palamatta. Se on jäänyt kirkkaasti mieleeni.
”Hyvä ja rikas elämä”
Merkkipäiväänsä Koskivuori juhli perheen ja läheisten kesken viime viikonloppuna. Koskivuorien neljä lasta ja kuusi lastenlasta pitävät vanhempiinsa ja isovanhempiinsa muutenkin tiiviisti yhteyttä.
– Minulla on ollut hyvä ja rikas elämä. Tärkeimmät asiat – rakkaus ja terveys – ovat olleet hyvinkin reilassa, pari kuukautta sitten 60-vuotishääpäiväänsä vaimonsa kanssa viettänyt Koskivuori toteaa.
