Sappeen koulun Tuomaan lauluissa muistot ja joululaulut vuoropuhelevat. Viulisti ja juontaja Ulla Terva kertoo laulujen sanoittajista ja säveltäjistä ja innostaa laulamaan tulleita kertomaan muistojaan sekä lauluista että niiden aihepiiristä.
Näin on jatkunut jo monta vuotta, mutta muutenkin tilaisuus on luonut perinteitä, sillä ”Oi, jouluyö” -laulusta on tullut Tuomaan laulujen päätösnumero. Välillä laulu on vaitonaista pihinää mutta kun paikalla on muutama hyvä miesääni, saa Jussi Björling kieppua kateellisena haudassaan.
”Sylvian joululaulu” innostaa ihmettelemään Topeliuksen mieltymystä puun oksilla istumiseen, mutta tänä vuonna löytyi uusi näkökulma:
–Kangasalan kirjakaupassa myydään Kesäpäivä Kangasalla -paitoja, joiden teksti on ruotsiksi. Ja yllätyin, kun laulun nimi on ruotsiksi Sylvias sång.
Ja kun ”kello löi jo viisi”, muistui laulajalle mieleen lapsuus, jolloin hevosella kuljettiin kirkkoon.
–Takana tullut hevonen osui mutkassa meidän rekeemme. Vähän sattui, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.
Eikä aina ole olleet ”hanget korkeat nietokset”, sillä jouluaattona 1938 jouduttiin kätilö hakemaan rattailla, kun lunta ei ollut nimeksikään. Yllättäen ennenkin on käynyt niin kuin tänä vuonna, että joulu onkin valkoinen.
– Aattona oli musta maa, mutta jouluyönä satoi lunta niin paljon, että kirkkoon päästiin reellä.
Pukin parta kiinnostaa
Joulupukkimuistot herättävät heroisimmat naurut Tuomaan lauluissa.
– Olin täällä koululla yhtenä vuonna pukkina sen jälkeen, kun koulu oli loppunut, mutta kuusijuhlia järjestettiin silti. En voinut puhua mitään, kun halusin, että väki uskoo pukin olevan mies, vaikka se olikin nainen.
– Olin pukkina perheessä, jossa muksu aikansa tiiraili minua ja tokaisi sitten, ettei toi ole oikea pukki, kun sillä on kaksi partaa.
– Yhdessä perheessä oli melko villit muksut ja arvasin ennakkoon, että niiden tekee mieli nykiä parrasta. En ottanut ketään syliin ja sitä kaikkein villeintä pidin loitolla pukin kävelykepillä.
Aattoillan kynttilämeri
Ja sitten ovat omat muistot, joita ei tohdi tai kykene ääneen kertomaan. ”Maa on niin kaunis” on suosittu hautajaisvirsi ja tuo mieleen läheiset vainajat tai Pälkäneen hautausmaan aattoillan kynttilämeren. Ja ”Varpunen jouluaamuna” saa joka kerta kaivamaan nenäliinan esiin. Ja, jos nestuuki on jäänyt kotiin, voi niistää punaiseen lautasliinaan, sillä Tuomaan laulut alkavat kauniisti katetulla kahvittelulla ja joululeivonnaisilla. Väliajalla kurkkua lämmitetään glögillä.
Tänä vuonna Tuomaan laulujen yllä viipyili haikeus, sillä alusta asti pianolla ja harmonilla lauluja säestänyt Pekka Kyröjärvi päätti jättää pestin nuoremmille. Onneksi hän on varmistanut, että perinne jatkuu. Pekan tytär, Ulla Terva on viuluineen ollut vuosikaudet isänsä taiturimainen soittokumppani. Nyt Ulla otti haltuunsa pianon ja toinen tytär Päivi Kyröjärvi näytti, että taituruus on sukuvika.
Päivi Heinonen
