Tommi Liljedahlin reunamerkintä Sydärissä 21.1.2015 herätti ajatuksia. Hän totesi, että ”Pälkäneen rannat on kuitenkin rakennettu jo varhain mökkejä täyteen”.
Pälkäneellä tehtiin keväällä 2013 valtuustoaloite Pälkäneen kunnan palauttamiseksi eturivin vapaa-ajan asuntokunnaksi. Siinä kuvataan nykytilanne: ”Kunnan kehitys on kuitenkin jumiutunut mökkikunnaksi, jonka liki 5000 vapaa-ajan tonttia ovat suurimman osan vuotta lähes hyödyttömiä kunnan asukkaille ja elinkeinoelämälle… Pälkäneen nykyisessä rakentamisen ohjauksessa ei ole riittävästi otettu huomioon lomanviettotapojen muutosta kesämökkeilystä ympärivuotiseen vapaa-ajanviettoon.”
Vapaa-ajan tontit ovat Pälkäneen keskeisimpiä vahvuuksia, mutta nyt siis kunnan asukkaiden ja elinkeinoelämän kannalta lähes hyödyntämättä. Hirvittää ajatella kuinka paljon tämä on vuosien saatossa raunioittanut kunnan kehitystä.
Syy hyödyttömyyteen on selvä: kunnan järjetön rakennusjärjestys on kahlinnut kaiken kehityksen. Aloitteen mukaan kunnanhallituksen johdolla valmisteltaisiin ”…kannustava ohjeistuksen muutos, jonka seurauksena kuntaan saadaan lisättyä ympärivuotista vapaa-ajan asumista ja samalla tuetaan myös järkevää haja-asutusta”.
Tiedetään hyvin ne nykyiseen rakennusjärjestykseen tarvittavat muutamat muutokset, jotka avaisivat aivan uusia mahdollisuuksia nykyisten vapaa-ajan tonttien ympärivuotiselle ja nykyistä ekologisemmalle käytölle. Samalla Pälkäne tekisi aimo harppauksen taantuneesta mökkikunnasta kohti dynaamista vapaa-aikakuntaa.
Tuosta valtuustoaloitteesta on kulunut pian pari vuotta eikä asiasta ole kuulunut mitään. Pälkäneen nykyisellä kehitysvauhdilla mökkielämä 2020-luvulla on siten entistä karumpaa eikä ympärivuotisesta vapaa-ajan vietosta kannata edes haaveilla – ikävä kyllä.
Paavo Virkkunen
mökkiläinen Kukkolasta
