”Onko toi mekko minulle iso vai pieni?”

Tämän kysymyksen oli esittänyt eräs Pälkäneen perhekerholainen, kun äitinsä pakkasi lapsen vanhaa kastemekkoa mukaan perhekerhon kastemekkonäyttelyyn. Kastemekko kun on pitkä, mutta hihat ja yläosa kuitenkin ihan vauvan kokoa. Iso kastemekko kertoo Jumalan suuresta rakkaudesta ja siitä, että kasteessa saatava lahja, Jumalan lapseus ja osallisuus Jeesuksen sovitustyöstä, kestää ja kantaa koko elämän ajan.

Pälkäneen perhekerhossa muisteltiin kastejuhlia, ihasteltiin kerholaisten kastemekkoja ja kuultiin tarinoita pukujen historiasta. Vaikka kastemekot ovat pitkiä ja valkoisia, vaaleanpunaisin tai –sinisin nauhoin koristeltuja, silti kaikki näyttelyn puvut olivat erilaisia niin materiaaliltaan kuin malliltaankin. Pukujen joukossa oli useita äitien itsensä omille lapsilleen ompelemia ja joitakin jo pidemmän historian suvussa kulkeneita kastemekkoja. Toisiin mekkoihin oli perinteisen tavan mukaan kirjottu puvussa kastettujen lasten nimet, joissakin mekoissa oli kastettu jo niin monta lasta, että kaikki nimet tuskin helmoihin mahtuisivatkaan.

Kastemekko ei kuulu pakollisiin hankintoihin, kun uusi vauva perheeseen syntyy. Jos omaa pukua ei ole, seurakunnasta saa lainata kastemekkoa juhlaan. Seurakunnalla on kaksi lainattavissa olevaa mekkoa; Pälkäneellä Tuija Norokorven ompelema kastemekko ja Luopioisissa Aitoon kotitalousoppilaitoksen vuoden 1962 rippikoululaisten lahjoittama mekko.

Päivi Giren