Vehkajärvellä Touhulan yössä 2014 yhteisesti akryyliväreillä luotu kylätaideteos on esitelty Nuorisoseuralle. Tulos on hämmentävän sielukas väri-ilottelu.
Kyläläiset ovat onnistuneet löytämään sisäiset taitelijansa. Maalauksessa pohditaan ilmiselvästi kylän tulevaisuutta.
Kylätaide on parhaimmillaan silloin, kun luodaan yhteisesti teos, jonka lähtökohta on omassa ajassa. Nyt toteutettu teos edustaa ekologista nykyaikaa myös sikäli, että se on toteutettu Touhulan lavasteista jääneelle ylijäämävanerille. Sen pinnassa ovat selvästi nähtävissä puutyöstön karkeus, joka tekee teoksesta hyvin alkuvoimaisen.
Kylätaidetoimikunnan ”Vapauttakaamme sisäinen taiteilijamme toimimaan” -missio onnistui vehkajärkiseen tapaan oivallisesti. Kantakoon se pitkälle.
Kylätaiteilijat ovat päättäneet jäädä Vehkajärvelle kehittämään omaa kylätaidettaan.
Yksinäinen Nuorehko (nuori sukupuolineutraali ihmistaimi tai ikinuori eläkeläinen) on istuutunut joutsenen selkään ja miettii, lähteäkö seuraamaan maaltamuuttajia vai jäädäkö omaan luontaiseen kasvuympäristöön kehittämään luonnonläheistä elämäntapaa. Muuttomatkalla vaanivat monet uhat ja ongelmat kuten mustina petolintuina lähestyvät hyväksikäyttäjät. Auringon kirkkauskin on kätkeytynyt mustien lasien taakse. Toisaalta villinä vellova merivesi ja tuuli voivat kuljettaa kauas menestykseen. Kotipiirissä luonnon kukkaloisto tarjoaa rikasta vuorovaikutusta perhosena kuvatulle eläjälle. Värikylläisen, kukkivan ympäristön olisi houkuteltava uusia ihmisiä paikkakunnalle. Nuorehkon joutsenen vieressä on kuvattuna muna. Se on uuden elämän ja aktiivisuuden symboli. Onnistuvatko metsän mesikukat tehtävässään houkutella alueelle uuta asutusta vai pelkkiä perhosia ja muuttolintuja?
