Vuodet alkavat samalla tavalla. Ihmiset tekevät katteettomia lupauksia rakettien räiskähdellessä. Yhä suositummaksi näyttää tulleen säntääminen kuntosalille. Useassa lehdessä asiasta kirjoitetaan. Välillä joku toimittaja esiintyy itse herännäisenä. Alan yrittäjät hierovat tyytyväisinä käsiään, joihin ei känsiä saa tulla. Kämmenet peitetään kymppejä maksavilla tyylikkäillä salihanskoilla, joita tosin saa Claasuulssonin työkaluosastolta hintaan 1,95 euroa.
Kuntoilua ei voi aloittaa ilman henkilökohtaista opastusta, vaikka netti ja siellä luettavissa näkyvät julkaisut neuvovat varsin yksityiskohtaisesti oikeat liikeradat. Jokaiseen laitteeseen liimataan lisäksi kohtalaisen helppotajuiset laput.
Ohjeissa punataan lihakset, joissa rasituksen tulisi tuntua treenin jälkeen. Tammikuun 12. päivänä liikuntapaikat ruuhkautuvat tilastollisesti eniten. Puolessa välissä vuoden ensimmäistä kuukautta hätäisimmin ja liian usein peräkkäin lihaksenalkujaan pumpanneet kieriskelevät tuskaisina päättäen pitää viikon paussin. Tauko venähtää monesti koko loppuvuoden mittaiseksi.
Maalis- ja huhtikuu näyttäytyvät ehkä talvilajienkin takia saleilla hiljaisena. Sitten herätään tulevaan kesään, jolloin tiedetään esiinnyttävän julkisilla paikoilla vähissä vaatteissa. Miksi ihmiset eivät käy harrastamassa sisäliikuntaa syksyllä, jolloin se tuntuisi kaikin puolin järkevimmältä?
Salit rakennetaan yhä useammin siten, että ohi kulkevat syyllisyyttä potevat kansalaiset näkevät kuntoilulaitteissa rimpuilevat malli-ihmiset. Näyteikkunat toimivat urheiluruutuina. Useimmiten jalkakäytävää lähimpiin koneisiin uskaltautuvat kauniit ja vähäpukeiset nuoret naiset tai salskeat uroot.Pukeutuminen on tärkeää. Urheiluliikkeet myyvät mielellään juuri ainoastaan tähän lajiin sopivia pukineita ja jalkineita. Pitkään katsotaan, jos sisään hivuttautuu kaltaiseni parempiakin päiviä nähnyt ikääntynyt ukko vaikkapa vuoden 2004Aitoon Kirkastusjuhla – paidassa sekä sisäpalloiluun tarkoitetuissa shortseissa ja tossuissa. Pahimpina virheinä nähdään käsineiden ja vesipullon puuttuminen. Joka sarjan jälkeen hörpätään putelista nestettä.
Bisnes on bisnestä. Aina tulee keksiä jotakin uutta. Käyn pelaamassa lentopalloa muiden konttapolvien kanssa torstaisin Pasilan Urheiluhallissa. Permannolta tarkkailemme syöttövuoron vaihtuessa yläviistoon ryhmäliikuntaa – monestakin syystä. Vuosien saatossa lajit vaihtuvat kuntonyrkkeilystä milloin mihinkin. Pari vuotta sitten ilmestyi seiniin kidutuslaitteita muistuttavia, ilmeisesti joustavasta aineesta valmistettuja kahvallisia remmejä. Ohjaajan tiukkojen käskyjen velvoittamina ihmiset telkkusivat niissä käsistään ja jaloistaan kiinnitettyinä. Alussa seinustat täyttyivät rimpuilijoista, mutta parin kuukauden päästä ohjaaja käyskenteli tunnin alkaessa jonkin aikaa yksinään ja poistui sitten kahville. Nyt siellä taas taidetaan hakata säkkiä.
Vaikka olen vanha ja tyhmä, satun tuntemaan nämä asiat melko hyvin. Valmistuttuani poliisiksi vuonna 1976 minua eivät punttihommat vielä kiinnostaneet. Pituutta kun karttui 188 senttiä ja painoa punnittiin noihin aikoihin reilut 90 kiloa. Arvelin raamieni piisaavan ihmeemmin urakoimatta. Nopeasti koin työssäni, ettei voimista näyttäisi ainakaan haittaa olevan. Aloitin kuntosalilla käynnit kunnolla 1978. Siitä lähtien olen kolunnut erilaisissa olosuhteissa rautojen parissa vähintään kolme kertaa viikossa. 1990 – luvun alussa opettelin puolittain vahingossa treenaamisen ennen työpäivän alkua.
Tykkään harjoitella yksin ja liikuntaupseerin koulutuksen saanut poikani evästi minut vajaa vuosikymmen sitten tapaan urheilla aamulla tyhjällä mahalla. Kun en pelaa golfia, laskettele tai harrasta mitään muuta rahaa syövää lajia, satsaan säädyllisesti kotikuntoiluun. Näin on ollut lähes neljännesvuosisadan ajan. Vuokraan taloyhtiöstämme lämmittämätöntä kellaritilaa, missä bändimme soittelee. Nyt sieltä löytyvät myös penkki, virallinen tanko ja romua tarpeeksi sekä riittävästi muuta rekvisiittaa.
Aitoon mökillä täysin kylmässä aitassa tämä mahdollisuus tuli käyttööni ylikymmenen vuottasitten. Rahaa arvelen käyttäneeni näihin vempeleisiin arviolta noin kolmen vuoden laadukkaan salikortin hinnan. Lisäksi työpaikkani tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet jumppaamiseen. Niitä en tosin ole kolmeen vuoteen käyttänyt, sillä herään viikolla pääsääntöisesti neljältä treenatakseni noin tunnin. Ajasta puolet käytän vatsa- ja selkälihaksiin oman painoni vastuksella. Pidän itseäni tässäkin suhteessa onnellisena. Harva pystyy kotonaan voimailemaan kuusi kertaa viikossa.
Uusien lajien ilmestyessä uutisoivat lehdet ja sosiaalinen media innokkaasti niistä. Neljän vuosikymmenen kokemuksella voin luottamuksellisesti kertoa, etteivät uutuudet taida sittenkään olla ennestään tuntemattomia. Kuntopiiristä kasvoi circuit. Sama idea näkyy ainakin jotenkin tällä hetkellä eniten puhutussaCrossFitissä, missä toki yhdistellään muitakin lajeja kuin salilla jumpattavia. Yksi pojistamme sitä harrastaa. Vietimme taannoin kimpassa lomaa Mallorcalla. Parina päivänä 30-vuotias lapsemme osui yhtä aikaa kuntoilemaan kanssamme. Totesin oman treenini jälkeläiseeni verrattuna salilla oleskeluksi.
Minä yritän vanheta hyväkuntoisena ja pysyä ainakin eläkkeelle pääsyyn saakka myös henkisesti jonkunmoisessa vireessä. Aamulla yksin puhkuessa ja pyörällä tai ratikalla töihin ajellessa nimittäin jalostuu moni ajatus.
