Kiitän asiallisesta mielipiteenvaihdosta, kannanotoista asiasta ja sen vierestä. Haluan tältä erää lopettaa keskustelun lehden palstoilla ja jatkaa sitä mieluummin henkilötasolla, jos se on tarpeen. Vastaan kuitenkin viime lehdessä olleisiin ajatuksiin pyrkien perustelemaan kantani. Ensin vähän kasteesta.
1. Kaste on mielestäni nimenomaan Kristuksen opetuslapseksi kutsumista, koska yksikään kirkko ei voi omia sitä omakseen. Uusi testamentti kieltää sellaiset seremoniakasteet, joissa henkilö kastetaan jonkun henkilön tai yhteisön nimeen. Alkukirkossa ei mitään meidän tuntemiamme kirkkoja ollut olemassakaan. Toki arvostan omaa Luterilaista kirkkoa, johon minut on kastettu, koska saan siellä ainakin vielä kuulla Hyvän Paimenen Jeesuksen äänen.
2. Muihinkin yleishyödyllisiin yhteisöihin yhteiskunnassa alaikäiset lapset liitetään vanhempien tai kasvattajien mukana, koska lapsi ei voi vielä tällöin itse päättää omista asioistaan. Kun kasvatusvanhemmat lapsen parasta ajatellen vievät hänet kasteelle, ei se ole keneltäkään pois, vaan siinä pyritään terveen kasvuympäristön luomiseen koko perheelle.
3. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä 15-vuotiaana on luterilaisen kirkon rippikoulu, jossa pyritään antamaan nuorelle tietoa omasta uskostaan ja valmiudet oman maailmankatsomuksensa valintaan. Seurakunnan jäsenenä lapsella ja nuorella on pääasiassa veloituksetta mahdollisuus osallistua kirkon lasi- ja varhaiskasvatuksen toimintoihin, jotka ovat mielestäni varsin kattavat. Huomattava osa kirkon toiminnasta rahoitetaan vapaaehtoistyöllä.
Mitä tulee Uuden Testamentin käsikirjoitusten aitouteen ja luotettavuuteen. Ero kreikkalais-roomalaisten yleisten kirjoitusten ja Raamatun tekstien välillä on vielä paljon esittämääni suurempi. En luonnollisesti itse ole voinut näitä tekstejä läpikäydä, vaan minun pitää tukeutua luotettavina pitämieni tutkijoiden tutkimuksiin. Tässä tapauksessa olen käyttänyt lähinnä Kanadan Acadia-yliopiston professorin Craig A. Evans´n asiantuntijuutta.
Hän on tämän alueen johtavia tiedemiehiä. Uudessa testamentissa on toki virheitä, mutta itse asiasisältöön niillä ei ole merkitystä. Jo kokoamisvaiheessa on karkean epäperäinen, ei luotettava tieto, jätetty sen ulkopuolelle.
Evanssin mukaan siis Uuden Testamentin luotettavuus vastaaviin antiikin ajan teksteihin nähden on 5/50 Raamatun hyväksi. Näin ollen siis kymmenkertainen. Ehkä meidän molempien on syytä perehtyä oman että toistemme näkemyksien perusteisiin niitä kunnioittaen. Tästä on hyvä jatkaa. Menestystä rehellisellä tutkimuksen saralla.
Seppo Lahtinen
