Anna Tapion koulun alueella ja muuallakin Aitoon kylällä liikkuu nykyisin kaksi melkoisen ennakkoluulotonta tyttöä. Tytöistä vanhempi, tamperelainen Netta Snygg, opiskelee ”Anniksella” jo kolmatta vuotta. Iittiläinen Eerika Toivola aloitti seiskaluokalla viime syksynä.
Mitäs ihmeellistä siinä sitten on? Onhan koululla parisataa muutakin oppilasta.
Netan ja Eerikan erottaa muista koululaisista se, että heillä on kulkiessaan yleensä valkoinen keppi kädessään. Kyse ei ole selfiekepistä, vaan siitä, että molemmat ovat sokeita. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Netta näkee hiukan, Eerika ei lainkaan. He ovat koulun kautta aikojen ensimmäiset näkövammaiset oppilaat.
Anna Tapiolle tullaan usein äidin tai vanhemman sisaruksen esimerkin innostamana. Niin on käynyt myös Eerikalle.
—Isoäitikin kävi nuorena tätä koulua ja äiti ehdotti tänne lähtemistä. Isosisko Henriikka on kanssa täällä 8. luokalla.
Nettakin päätti aikanaan äidin ehdotuksesta lähteä Aitooseen, eikä päätöstä ole tarvinnut katua.
—Mulla oli täällä ennestään tuttuja kavereita, eikä kotiin ole ollut ikävä, kun viikonloput saa olla siellä.
Mukavat kaverit ja isosiskon läsnäolo ovat pitäneet myös Eerikan koti-ikävän loitolla. Vaihtelua koulunkäyntiin tuo luokkien vaihtuminen aineesta toiseen.
—Me olis saatu asua siskon kanssa asuntolassa kämppiksinä, mutta ei me kuitenkaan haluttu. Mä halusin asua muiden seiskojen kanssa ja tutustua niihin, Eerika kertoo.
Avustajilla iso rooli
Molemmilla tytöillä on henkilökohtaiset avustajat, jotka helpottavat sekä opiskelua että vapaa-aikaa. Eerikan avustajana on Reetta Heikkilä, joka tulee koululle jo ennen tuntien alkua auttelemaan aamutoimissa. Netan apuna alusta asti ollut Eeva Vuorinen jää puolestaan iltaisin Eerikan tueksi.
—Eerika on kyllä jo niin omatoiminen, ettei hän paljon aamuisin apua tarvitse, Heikkilä myöntää.
—Ruokailu- ja siivoushommissa on eniten avun tarvetta, samoin paikasta toiseen siirtymisessä. Kaveritkin ovat avuliaita, mutta ei auttamista voida tietenkään nuorten vastuulle jättää, Vuorinen sanoo.
Joskus kaverien auttaminen menee vähän hukkaan, jos auttaja ei hoksaa sanoa, mitä on tekemässä.
—Jos avaa oven, kannattaa sanoa, että ovi on auki. Eikä kannata luottaa, että me tunnistetaan kaikki ihmiset pelkän äänen perusteella, Eerika opastaa.
Avustajat ja avustettavat kehuvat kilpaa toisiaan. Vuorisen mukaan molemmilla tytöillä on loistava huumorintaju, mutta persoonina he ovat hyvin erilaisia.
—Niin, kun mä olen niin kiltti ja hiljainen, heittää Netta väliin.
Todellisuudessa näyttävästi ja hieman goottilaisittain pukeutuva Netta on kaksikon draamakuningatar, joka on enimmäkseen äänessä. Vähän hiljaisempi Eerika hymyilee kuunnellessaan kaverin puhetulvaa.
—Läheisiksi tässä tullaan, se on selvä, mutta joskus avustajan jatkuva läsnäolo voi ruveta ärsyttämäänkin, Heikkilä arvelee.
Muut nuoret eivät aina uskalla tulla juttelemaan, kun vanhempi avustaja on Netan tai Eerikan vieressä.
—Sen takia en olekaan Netan kanssa välitunneilla, Vuorinen sanoo.
Kynnys on jo madaltunut
Perinteinen pistekirjoitus alkaa olla näkövammaisten elämässä jo historiaa. Tilalle ovat opiskelussakin tulleet luetus- ja äänikirjat ja tietokone
on tärkeä osa oppimisessa.
Netta ja Eerika opiskelevat pääosin samoissa ryhmissä muiden kanssa. Joissakin aineissa he ovat avustajan kanssa kahdestaan eri tilassa.
Opettajat ovat oppineet ottamaan erilaiset oppilaansa sopivasti huomioon työssään.
—Ne osaa huomioida, mutta ei ole koko ajan kyselemässä, että pysytkö mukana, kehuu Eerika.
Ensi keväänä koulun jättävä Netta antaa myös arvostusta opettajilleen.
—Miten mä kestän ilman Oiskia, kun lähden täältä? Syrjäkin on ihan paras, ja Kontsa tosi jännä tyyppi, kuuluu hänen arvionsa tietotekniikan-, historian- ja ruotsinopettajistaan.
Eerika ei ole vielä ennättänyt miettiä Anna Tapion koulun jälkeisiä suunnitelmiaan, mutta Netta ilmoittaa jatkohaaveensa tyylilleen uskollisesti.
—Aion hakea Tampereelle TYKin lukioon. Kuulostais niin coolilta opiskella Tampereen Yhteiskoulun ilmaisutaidon erityislukiossa.
Vuorinen kertoo, että koulun väen aristelu on karissut Netan ansiosta pois, eikä Eerikan tulo ollut enää kellekään minkäänlainen ongelma.
—Enemmän olen varmasti oppinut näiltä kahdelta kuin he minulta, kiteyttää eräs opettajista.
