Pankkitoiminta Luopioisten Osuuspankin Aitoon konttorissa hiljeni kaksi vuotta sitten. Hyväkuntoinen rakennus kylän keskeisimmällä paikalla jäi nököttämään tyhjilleen ja vähitellen lähitienoon nuoret valtasivat pihamaan oleskelupaikakseen.
Viime kesänä talossa ja sen ympärillä alkoi tapahtua. Kyläläiset seurasivat lievästi ilmaisten kiinnostuneina, kun pihaan alkoi siirtyä sisätiloista purettua pankkitiskiä ja muuta purkutavaraa. Talon päätyyn nousi pressutalli, pihamaalle ilmestyi iso moottoripyörä ja vanha kermanvärinen jenkkiauto.
Alkoi vääjäämättä näyttää siltä, että joku on muuttamassa asumaan entiseen pankkiin.
Rohkeimmat alkoivat jo tervehtiä pihalla hääriviä tulokkaita ja poikkesivat jopa puheisiin. Ilmeni, että tulokkaat olivat helposti lähestyttäviä, sosiaalisia ihmisiä, joita ei tuntunut haittaavan alkuperäisväestön kiinnostus heidän puuhiaan kohtaan.
”Espoossa asuimme lampaiden naapureina”
Koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneet Hannu ja Jaana Juurinen kaipasivat muutosta, kun 30 vuotta rakennusurakoitsijana toiminut Hannu joutui jäämään sairaseläkkeelle. Espoon talo pantiin myyntiin ja ryhdyttiin katselemaan uutta asuinpaikkaa Tampereen seudulta.
—Jos olisin jäänyt sinne, soisi puhelin koko ajan ja kyseltäisiin töihin sinne ja tänne. Ei siitä olisi mitään tullut, Hannu toteaa.
Kun suunnitteluassistentin töitä tekevä Jaana pystyi vaihtamaan työpaikkansa saman työnantajan Tampereen toimipisteeseen, sujui maisemanvaihdos kivuttomasti.
Helposti kuvittelisi, että muutto Espoosta Aitooseen on metsään päin menemistä. Juuristen kohdalla muutos oli kuitenkin päinvastainen.
—Me tultiin Espoosta ihmisten ilmoille, Jaana vakuuttaa nauraen.
—Siellä asuttiin niin syvällä Pohjois-Espoossa, että naapureina oli isoja maanviljelystiloja ja lampaita. Siellä ei nähnyt ketään, ellei lähtenyt kotoa pois.
—Muutettiin keskustaan, Hannu vahvistaa.
Kyläläiset moikkaavat ja leipä on hyvää
Yhtään tuttua ei pariskunnalla ollut seudulla ennestään, eikä kumpikaan ollut edes käynyt Pälkäneellä.
—Oltiin aluksi kuin avaruudesta tänne tiputettuina. Sitten onneksi törmäsin Virtasen Repaan, joka on kertonut, mistä löytyy mitäkin, Hannu kiittelee.
Juuristen talon sijainti keskellä kylää on auttanut tulijoiden kotoutumista. Vastaanotto on ollut hyvin myötämielistä.
—Heti kun oltiin tultu, kyläläiset alkoivat poiketa moikkaamaan ja ohikulkijat huutelivat tervetulotoivotuksia. Pihassa saisi olla koko ajan käsi pystyssä, kun kaikki tervehtivät, kehuu Jaana.
Juuristen mukana pankkitaloon muutti seurallinen, puhdas monirotukoira Roi. Pariskunnan kolmekymppinen tytär ja ensimmäinen lapsenlapsi asuvat Riihimäellä ja 24-vuotias poika Helsingissä.
Talon sijainti keskellä kylänraittia ei ole Juurisille ongelma, vaan juuri heidän toiveidensa mukainen. Ei myöskään se, että rakennus on entinen liiketila.
—Me haluttiin ihan keskelle kylää, että on vähän tapahtumaa ympärillä. Tämä on yhdessä tasossa, joten portaita ei tarvitse rampata edestakaisin. Liikerakennus ei ole minulle vieras asia, kun näitä on tullut tehtyä aika paljon. Jotain normaalista poikkeavaa haettiin. Vesitornia tai tuulimyllyä ei löytynyt, mutta pankki löytyi, talon isäntä myhäilee.
Naapuritalon Siwa saa isot kiitokset läheisyydestään, kun Espoossa lähikauppaan oli matkaa 10 kilometriä. Samalla tulee kehutuksi paikallisten leipomoiden leivät, jotka maistuvat lähes vaarallisen hyviltä.
Korkkarit turvallisesti pankkiholvissa
Taloon sisälle astuessa on metallisen ulko-oven ja ison tuulikaapin kohdalla vielä tunne kuin tulisi pankkiin. Sisätilat kuitenkin yllättävät
kotoisuudellaan. Pankkisali on muuntunut reilunkokoiseksi olohuoneeksi. Reilut ikkunat ja parhaimmillaan kolmen metrin huonekorkeus tekevät avaran ja valoisan vaikutelman.
—Pankkitiskin purkamisella aloitettiin muutostyöt. Purkutavaraa vietiin Luopioisten jätekeskukseen monta kuormaa. Oli muuten eka kerta, kun sain kaatopaikalla munkkikahvit! Sattui olemaan joku Pirkanmaan Jätehuollon vuosipäivä, kun vietiin kuormaa sinne, muistelee Jaana saamaansa hyvää palvelua.
Pankinjohtajan huoneesta on tullut makuuhuone, jonka oven pielestä löytyvät vielä ”liikennevalot”. Keittiö löysi paikkansa entisestä neuvotteluhuoneesta ja rauhallinen vierashuone syntyi talon toisen päädyn arkistotiloihin. Ainakin kuutiometrin kokoinen tallelokero tarjoaa vieraiden arvoesineille turvallisen säilytyspaikan.
Turvassa ovat myös talon emännän lukuisat korkokengät ja muut asusteet, sillä pankkiholvi on muuttunut hänen vaatehuoneekseen. Puolen metrin vahvuista ja varmaan tonnin painoista ovea varmistaa vielä rautainen kalteriovi.
—Holvin ovesta aiotaan kyllä hankkiutua eroon jossain vaiheessa, sanoo Jaana.
—Valmistajafirma voi kuulemma tulla purkamaan sen veloituksetta.
Paperisotaa yli oman tarpeen
Liikehuoneiston tuntu on onnistuttu jo nyt häivyttämään lähes täysin ja asunto näyttää täysin oikealta kodilta. Jotkut asiat, kuten päivämäärän ja viikonpäivänkin ilmoittava kello ja nauhoittava kameravalvonta muistuttavat talon vanhasta elämästä. Olohuoneen lattiaa ei ole vielä pinnoitettu uudelleen, ja siihen on jätetty huumorimielessä tarra, joka kehottaa vierasta odottamaan asiointivuoroaan tässä.
Talon väki on päättänyt katsella rauhassa, mitä asuntoon kaipaisivat, ja jatkaa remonttia myöhemmin tarpeen mukaan.
—Ehkä meidän pitää palauttaa talon katolle myös kello ja lämpömittari, kun monet ovat niitä kyselleet, Hannu tuumii.
Jos käytännön muutostyöt ovatkin sujuneet juohevasti, niin muutosten vaatima byrokratia on yllättänyt raskaudellaan. Kiinteistön muuttaminen asuinkäyttöön vaati ensin suunnittelutarveratkaisun ja sen perään vielä rakennusluvan, ikään kuin olisi tehty kokonaan uutta taloa.
—Kaikki hakemukset papereineen ovat vieneet hirveästi aikaa ja kysyneet hermoja. Jokaista nykypäivän normia tätä ei millään saa täyttämään, mutta byrokratia on nykynormituksen mukainen kaikkine energialuokituksineen. Mutta nyt on sitten puolen vuoden paperisodan jälkeen olemassa kaikki talon huolto- ja ohjekirjoja myöten, Jaana huokaa.
Moottorimies ja multasormi
Isännän harrastukset keskittyvät pyörillä kulkeviin moottorivehkeisiin. Hänen käsissään on syntynyt monta upeaa harrasteautoa, jotka on kunnostettu joskus hyvinkin huonokuntoisista aihioista. Toistaiseksi viimeisin kohde on huippuharvinainen Frazer-merkkinen Amerikan auto 1940-luvun lopulta. Auto on ainoa laatuaan Suomessa, kenties koko Euroopassa. Auton seistessä kesällä pihamaalla monet ohikulkijat arvuuttelivat sen merkkiä, mutta harva osui oikeaan.
Frazer ei ole toistaiseksi rekisterissä, joten cruisailukäyttöön pitää olla toinen kulkupeli. Sellaisen virkaa täyttää Triumph Rocket, 2300-kuutioinen jyhkeä moottoripyörä. Mies odottelee kiihkeästi lumien sulamista, että pääsisi pyörällään tutustumaan lähiseutuihin. Veneen hankkiminen kiinnostaisi myös, kun kerran vesistöjen äärellä ollaan.
Puoliso ei pyörän päälle suostu nousemaan. Hänen mielenkiintonsa suuntautuu vihreämpiin asioihin.
—Nuorempana uskalsin olla pyörän kyydissä, mutta nykyisin vähän pelottaa. Odottelen, että pääsisin muuttamaan tuota asfalttipihaa puutarhaksi. Jollain aidalla voisi vähän rajata pihaa tuonne tien suuntaan, hän suunnittelee.
Suihkulähdekin on jo odottelemassa asennusta ja Roi kaipaa omaa tarhaa pihalle. Tulossa oleva selkäoperaatio saattaa lykätä hankkeita, mutta talvi on viherpeukalolle hyvää suunnitteluaikaa.
Yhteinen projekti tulevaisuudessa on kiinteä tallirakennus pressutallin tilalle. Sinne mahtuisivat suojaan isännän ajoneuvot ja emännän puutarhakalut.
