Pinkki kuminauha ja vihreäkin, pari jumppapalloa ja muutama käsipaino. Vuosien saatossa oli hankittu kuntoiluvälineitä. Tovin ne innostivat, sitten niitä siirreltiin siivotessa nurkasta toiseen. Sitten ne vaivihkaa siirrettiin komeroon ja sitten vinttiin odottamaan, että taas on aikaa (lue:intoa) aloittaa.
Viime lokakuussa pari vesijumppamatkalla ollutta tukevaa leidiä rupesi pohtimaan kuntoiluvälineiden kohtaloa. Kumpikaan ei ollut innostunut puhkumaan yksin kotona, eikä kumpikaan ehtinyt kansalaisopiston jumpparyhmiin – saati pärjännyt niiden tiivistahtisuudessa. Yhtäkkiä he keksivät, että sopiva paikka kuntoilla (ja rupatella) on Sappeen koulun alaluokka. Kyläyhdistyksen hallitus hyväksyi ehdotuksen varauksella, että kuntoilijat kunnostavat lattian, jos jumpan rynkytys sen vaurioittaa.
Niinpä ohjeet laminoitiin, kuminauhat pujotettiin luokan puolapuihin, palloa säilytetään pulpettien päällä ja käsipainot aidattiin sivupöydälle, jotta luokan vakitoiminnot, kirjasto ja raamattupiiri, voivat mutkattomasti jatkua.
Alkoi sisäpiirin kuntoilu, johon on osallistunut enimmillään viisi ihmistä kerran viikossa. Syksyn myötä heidän kuntonsa huusi lisää tehoja, joten salia katsomaan kutsuttiin liikuntasihteeri Petri Ketola. Toiveena oli saada salille vähän lisää kuminauhoja ja muotivempain, jota selättimeksi kutsutaan.
Kunnalta välineitä
Petri Ketola pyöri tovin hämillisenä alaluokassa pöytien, kirjakaappien ja
tuolien lomassa ja tokaisi sitten:?Ahaa, tämä on tällainen kotikuntosali!?
Niinpä. Ei ole sähköllä puhisevia loitontajia ja lähentäjiä, vai miksi niitä kutsutaan? Mutta on huonokuntoisille ja punkeroille sopivia välineitä.
Pääperiaate on se, ettei kenenkään tarvitse voimailla lattialla, sillä sieltä ylöspääseminen ei onnistu. Toinen pääperiaate on, että salilla käydään läpi omat kuulumiset. Sosiaalinen toiminta on tärkeää, myönsi Petri Ketolakin, joka lupasi uuden vuoden puolella toimittaa uusia välineitä.
Helmikuun puolivälissä Petri Ketola toi peräkärryllä Sappeen salilleLuopioisten kuntosalin vanhan, mutta toimivan, kuntopyörän, kuminauhoja ja Twist-nimisen kieputtimen, jonka avulla löytyy vuosikymmeniä kadoksissa ollut
vyötärö.
– Selätin maksoi lähes 70 euroa. Sitä en ostanut, kun se on aika kallis.
Kahvia juodessamme ja pannaria kermavaahdolla nauttiessamme Ketola kertoi, että suuren maailman kuntosaleilla pyöräilijöiden silmien edessä vilistää maisema. Niinpä Sappeessakin kuntopyörä sijoitettiin niin, että polkiessa voit katsella ikkunasta ulos. Sieltä näkyvät vuodenajat koulunomenatarhoineen ja Kyläjärvineen. Ei paha.
Sappeen sali on avoinna maanantaisin klo 15-18, mutta kuntoilemaan pääsee myös muina aikoina lähettämällä tekstarin tai soittamalla Päivi Heinoselle 0405324930, joka tulee avaamaan koulun oven.
