Pälkäneen viikonlopun vesikatkokset eivät ole varsinainen uutinen. Kunnan vesijohtoverkosto on vanha ja hauras.
Ensimmäinen vedenottamo sijaitsi Nuijantalon alapuolella Keiniänrannan tervalepikon tuntumassa. Sieltä putket rakennettiin jo vuosikymmeniä sitten Kostianvirran toiselle puolelle saakka. Rakennusmateriaalina käytettiin asbestibetonia eli niin sanottua himaniittia.
Vesijohtojen laskennallinen käyttöikä on 50 vuotta. Himaniitilla käyttöiän päättyminen ilmenee ikävällä tavalla. Roudan liikuttelemat kivet syövät vuosikymmenten varrella putken kylkeä, johon sopiva painepiikki murtaa suuren, soikean reiän. Putkesta karkaava vesi vie hiekkaista maata tieltään sitä mukaa kun vedenottamo ehtii pumpata lisää vettä, ja pian ympäristössä väännetään turhaan hanaa.
Vesijohtoja pitäisi uusia. Urakka on hankala ja kallis, sillä putkien päälle on vuosikymmenten varrella kaivettu monenlaista sähkö-, puhelin- ja kaukolämpölinjaa. Asukkailta ei voida katkaista vesiä viikkokausiksi, vaan vanhan verkoston on oltava käytössä siihen saakka kunnes uusi otetaan käyttöön.
Viikonlopun vesikatkokset opettivat, että putkiverkoston lisäksi kunnan pitää parantaa tiedotuskanaviaan. Palomiesmäisellä asenteella tilannetta johtanut kunnanjohtaja Janita Koivisto vei kunnan tiedottamisen uudelle tasolle. Edellisten putkirikkojen aikaan tilanteesta on kerrottu lähinnä tien varteen pystytetyllä pahvilapulla.
Nyt tietoa saatiin kuntalaisille, kun paine verkostossa oli vasta laskemassa. Paikallislehden nettisivujen ja Facebook-ryhmien kautta tieto tavoitti tehokkaasti, ja vettä laskettiin vara-astioihin ja lauantaisaunasta luovuttiin suosiolla etukäteen. Myös vesikatkoalueella sijainneet Kostiakoti ja palvelutalo osasivat varautua tilanteeseen. Esiin kaivettiin kertakäyttöastiat, ja asukkaiden sekä heidän vaatteidensa pesua lykättiin.
Kunnan omille nettisivuille tietoa saatiin viikonloppuna pienellä viiveellä. Jatkossa kriisiviestintä toimii ripeämmin ja tehokkaammin netin kautta. Nettisivuja päivitetään niin, että hätätiedotteet saadaan näyttävämmin esille heti avaussivulle.
Janita Koivisto ja Hanna Heino osoittivat, että sekä kunnan työntekijöistä että kuntalaisista löytyy ihmisiä, jotka tunnistavat poikkeustilanteen. Kun laajalla alueella ollaan jäämässä ilman vettä, jokaisen kuuluu varmistaa, että myös muut selviävät. Naapurin mummo ei välttämättä saa tietoa Facebookista tai pysty hakemaan itselleen kahvivettä.
Siksi Janita Koiviston johdolla lähdettiin kiertämään vesikatkoaluetta ovelta ovelle. Hanna Heino puolestaan ryhtyi valmistelemaan koululle suihkuvuoroa ilman vettä jääneille pälkäneläisille. Tämä on Varapäreestä tuttua toimintakulttuuria.
Viikonloppu paljasti kehityskohteen myös shl.fi -sivustolla. Janita Koiviston aktiivisuden ansiosta tilannetta pystyttiin alusta alkaen seuraamaan lähes reaaliaikaisesti, mutta kaikki eivät heti päässeet lukemaan vesikatkouutisia kokonaisuudessaan. Siksi kirjautuminen otettiin viikonlopuksi pois käytöstä. Jatkossa hätätilanteeseen liittyvät uutiset ovat alusta alkaen kaikkien luettavissa.
