Käsi kohoaa uhkaavana edessäni ja sitten se lävähtää kovaa kylkeeni. Isku on silmittömän kivulias ja vingahdan hiljaa. Yritän päästä edes jonkinnäköiseen suojaan viereiseen nurkkaan, mutta minua seurataan. Tällä kertaa jalka osuu minuun. Kipu sokaisee minut. Jokin luu on varmasti murtunut.
Kivusta huolimatta lähden juoksuun. Minä nimittäin tiedän, että jos en juokse, kipua tulee lisää. Ja paljon. Huuto ja lattiaa vasten tömisevät askeleet seuraavat minua ja jalkani lipsuvat liukkaalla parketilla.
Silmäkulmastani nään, että ulko-ovi on auki. Käännyn nopeasti oven suuntaan ja ehdin juuri ajoissa ulos.Hyytävä pakkanen puree kuonoani, eikä ohut turkkini paljoa lämmitä. Silti suuntaan poispäin talosta, josta huuto vielä kuuluu kovana.
Kahdesta pahasta tämä on pienempi. Hanki upottaa ja tassuni ovat jo aivan jäässä. En tiedä mihin mennä.Vastaani tulee ihminen, mutta minua pelottaa, että minua lyödään taas. Hyppään viereiseen ojaan ja ihminen kulkee ohitseni. Sitten olen taas yksin. Ihan yksin.
