Markku Uotila, kiitokset sinulle laadukkaasta, analyyttisestä kirjoituksesta (SHL 11.2.2015). Juttuusi sisältyy monia hyviä oivalluksia. Myös oma vakaumuksesi tulee tekstissä selvästi esiin. Hyvä niin. Luulen, että yksilötasolla tämä usko- ja totuusaihe on nyt paalutettu riittävän selvästi ja tiukasti, merkittävää lisäjalostusarvoa emme ehkä enää kirjoituksilla saavuta. Kuitenkin muutama kohta tekstissäsi herättää tarpeen kommentteihin.
Mainitset ajatuksen vapaasta kasvatuksesta, jota ryhdyttiin soveltamaan kirkon ulkopuolella 60-luvulla. Toteat, että uusi kasvatusmalli ei tuottanut sitä hedelmää mikä oli toivottu. Olet varmaan oikeassa murrosvaiheen tuloksista. Tuo murros, ”luova tuho”, aloitti kuitenkin myös autoritäärisen ajattelun rapauttamisen ja samalla vapautti uusia polkuja ja ”moottoriteitä” luovuudelle, joka on ehkä tärkeintä polttoainetta kansakuntamme menestykselle. Kehitys jatkuu, valtaan perustuvat auktoriteetit edustavat katoamassa olevaa kansanperinnettä demokraattisessa yhteiskunnassa. Tunnen lukuisan joukon nuoria, jotka ovat jalostuneen, vapaan kasvatuksen esimerkillisiä yksilöitä. Hyvä saavutus.
Ajatuksen arjen taidoista, suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen, yhdistät omien etujen ajamiseen. Uskon, että olet käsittänyt asian väärin. Arkipäivässä yritän hyödyntää näitä taitoja muun muassa silloin, kun kohtaan oman ajatteluni vastaisen mielipiteen tai väitteen. Sen sijaan, että närkästyn ja
loukkaannun, voin jopa oppia pohtimalla mielessäni mielipiteiden taustoja. Orjakauppavertauksesi ei ole mielestäni tätä päivää. Aito suvaitsevaisuus ei koskaan hyväksy ihmisoikeuksien polkemista. Myöskään henkilöön kohdistuvat loukkaavat arviot eivät nauti suvaitsevaisuuden suojaa. Kaiken kaikkiaan ongelmakeskeinen ajattelu syö aina ihmistä itseään.
Kasteen osalta uskon, että löytyy vanhempia ja kummeja, jotka kykyjensä mukaan ohjaavat lapsen elämää kristillisten periaatteiden mukaisesti. Osalle vanhemmista kaste on perinteen mukanaan tuoma kaunis tilaisuus, jolla ei ole välttämättä vaikutusta lapsen kasvatukseen. Vanhempien oma eettinen ja moraalinen arvomaailma ja arkijärki ohjaavat kasvatusta. Tuttavapiirissäni on monia tämän tien kulkeneita luovia, itsenäisesti ajattelevia nuoria. Hyvä saavutus tämäkin.
Yhteiskunta elää jälleen murrosaikaa. Talous ahdistaa. Ajatukset, toimet ja yleinen ymmärrys tilanteesta tulevat jälkijunassa, ongelmat kärjistyvät. Kirkon ongelmat johtuvat jäsenkadosta ja sen aiheuttamasta taloudellisesta kehityksestä. Raha ei ehkä riitä kaikkeen nykyiseen toimintaan tulevaisuudessa. Kun tiede ja
tiedeyhteisöt tuottavat jatkuvasti uutta tietoa ja ajateltavaa muun muassa evoluution alueelta, vanha Raamattu ja sen sanoma joutuu entistä ahtaammalle, puolustusasemiin. Erityisesti hyvin koulutettujen nuorten aikuisten piirissä tieteellinen näkemys maailmasta on saanut jalansijaa. Yhteiskunnan maallistuminen on tosiasia.
Mitä on odotettavissa kirkkokansalle? Kirkko on viime vuosisatojen aikana tehnyt mittavan työn muun muassa kansan sivistämisen ja taiteen alueella. Myös kansan opettaminen lainkuuliaiseksi on merkittävä saavutus, joskin keinot ovat olleet ajoittain ankarat ja yksilön oikeuksiakin loukkaavia. Tarkoitus on kuitenkin pyhittänyt keinot. Jää nähtäväksi, joutuuko kirkko seuraavien vuosikymmenien aikana luopumaan ”maailmaa syleilevistä” tehtävistä . Joka tapauksessa työtä riittää oman yhteisön piirissä.
Ruben Stilleriä lainaten: Mielenrauhaa kaikille.
