Ingalla on ollut rauhallinen päivä. Kuulemma sellainen tavallinen päivä, mitä nyt yleensä ikäihmisten palvelukeskuksessa asuvalla voi olla.
– On herätty, syöty, levätty ja vähän juteltu ihmisten kanssa, Inga tarkentaa.
Nyt Inga istuu Helyn, Lean ja Eevan kanssa pöydän äärellä. Pöydällä on vanha räsymatto, erivärisiä matonkuteita ja juuriharjoja.
Eeva silittää räsymaton kuluneita raitoja etusormellaan. Ilmeestä näkee, kuinka äkillinen muisto täyttää tajunnan.
– Joka vuosi kudottiin räsymattoja. Leikkasin matonkuteita. Mattoihin käytettiin kaikki vanhat rievut ja vaatteet. Ei niihin uusia kankaita pantu, Eeva kertoo.
Lea tarttuu maton päällä olevaan juuriharjaan.
– Kun vettä olisi, niin ryhtyisin matonpesuun, hän hymyilee.
Kukkiakodon palvelukeskuksella on meneillään kulttuurialan freelancer Taija Ahosen vetämä ikäihmisille suunniteltu kulttuurituokio. Kuulumisten vaihtamisten ja muistelun jälkeen luvassa on maalaustuokio, jossa naiset pääsevät maalaamaan oman elämänsä räsymaton. Räsymattoon on perinteisesti kudottu elämän ilot ja surut. Aiemmilla kerroilla on maalattu kotieläimiä, ja tehty savesta lintuja ja pullakransseja.
– Olemme myös tanssineet Tapio Rautavaaran ja Laila Kinnusen tahtiin lattialla tai sitten tuolissa toisiamme käsistä pitäen, Ahonen kertoo.
Ingalle kulttuurituokiot merkitsevät tavallisen päivän muuttumista hieman vähemmän tavalliseksi.
– Päivistä tulee mukavan erilaisia, kun on muutakin kuin nukkumista ja syömistä.
Hyviä ja huonoja päiviä
Taiteen hyvinvointivaikutuksia on tutkittu muun muassa parin vuoden takaisessa Kulttuuria ja taidetta ikäihmisille -hankkeessa. Hankkeen mukaan taiteen tekeminen prosessinomaisena yhteisenä kokemuksena on itse tuotosta tärkeämpää.
Tämän tietää Taija Ahonen, jonka vetämistä kulttuurituokioista viedään viimeisiä.
– Laitoksessa elävien ikäihmisten kanssa töitä tehdessäni minun täytyy hyväksyä se, että osallistujien päivät ovat välillä parempia ja välillä huonompia. Perinteisesti ajatellaan, että taidetoiminnan merkitys on tuloksessa, mutta se voi olla myös itse teossa, prosessissa ja intentiossa. Olen havainnut, että ikäihmisten kanssa nämä jälkimmäiset korostuvat, Ahonen sanoo.
Kulttuurituokiot ovat soveltavaa taidetta, mikä tarkoittaa sitä, että taiteen menetelmiä sovelletaan kulloiseenkin paikkaan ja osallistujille sopiviksi.
– Ihmisenä olemisen merkityksellisyys koostuu pienistä asioista. Oman kokemukseni mukaan kulttuurinen toiminta aktivoi, lisää hyväntuulisuutta, osallisuuden tunnetta ja sosiaalisuutta. Se on antanut osallistujille uusia kokemuksia. Välillä he ovat keskittyessään unohtaneet hengittää, kun tekeminen on vienyt niin mukanaan.
Runoja ja piirtämistä
Tunnin kestävän tuokion jälkeen Ahonen vierailee huonompikuntoisten luona heidän huoneissaan. Eräässä huoneessa on Hilkka, joka on paremmassa kunnossa kuin edellisellä viikolla. Hilkka sanoo odottaneensa Ahosen vierailua kovasti.
– On niin mukavaa, kun sinä käyt täällä, hän sanoo. – Viimeisin käyntisikin oikein piristi.
Hilkka pitää runoista. Edellisellä tapaamiskerralla Ahonen luki Hilkalle runoja, minkä lisäksi piirrettiin yhdessä Hilkan kotitalo Osmola.
Ahonen kertoo, että kaikkein huonokuntoisimpien kanssa kosketuksen ja läsnäolon merkitykset korostuvat.
– Myös aisteilla on suuri merkitys, sillä aistimukset herättävät muistoja, aktivoivat, virittävät läsnä olevaan hetkeen. Kaikki aistit eivät kuitenkaan enää toimi kaikilla. Se pitää tietenkin ottaa huomioon.
Lammas-teeman päivänä Ahonen toi Kukkiakodolle lampaantaljan sekä leikattua ja karstattua lampaanvillaa. Niitä pääsi koskemaan ja haistelemaan. Lampaan ääniä puolestaan kuunneltiin äänikirjasta.
– Lähes kaikilla maaseudulla asuvilla tämän ikäluokan ihmisillä on omakohtaista kokemusta lampaista. Tuokion aikana virisikin monenlaisia muistoja.
Säännöllistä toimintaa?
Aistiheikkouksien ohella monilla kulttuurituokioihin osallistuvilla ihmisillä on ongelmia muistin kanssa.
– Siksi minun on pakko keskittyä kulloiseenkin hetkeen, ei viime kertaan tai ensi viikon tapaamiseen. Olemme tiiviisti tässä hetkessä läsnä, kukin omalla tavallaan, Ahonen sanoo.
Osastonhoitaja Kirsi Ilomäen mukaan muistisairaiden määrä on jatkuvassa kasvussa.
– Lisäksi ympärivuorokautisista paikoista on huutava pula.
Ahosen mukaan olisi tärkeää, että kulttuurituokion kaltaisista toimintamuodoista tulisi laitoksiin säännöllistä toimintaa.
– Hoitotyö on kuormittavaa ja ymmärrän, että aikaa voi olla vaikea järjestää. Kulta-hankkeen tulokset kuitenkin osoittavat, että asukkaiden hyvinvoinnin lisäksi taidetoiminta vaikuttaa myös henkilökunnan työhyvinvointiin. Hankkeen tehneen Hanna-Liisa Liikasen mukaan taide osana työtä on parhaimmillaan kokonaisvaltainen elämys ja yhdessä jaettu kokemus. Syntyy tilaa luovuudelle, elämyksille ja asiakkaan kohtaamisille, jotka johtavat lisääntyvään työhyvinvointiin, työtyytyväisyyteen ja työssä jaksamiseen.
Kirsi Ilomäki on samaa mieltä.
– Siitä huolimatta minun on jatkuvasti pidettävä mielessä rajalliset resurssimme. Pysyvän arkitoiminnan järjestäminen on haasteellista, koska se vaatii niin paljon suunnittelua ja ennakointia. Olemme kuitenkin puhuneet henkilökunnan kanssa tosissamme aiheesta, ja Taijakin on luvannut opastaa henkilökuntaa viriketuokioiden suunnittelussa viimeisellä käyntikerrallaan.
Ilomäki muistuttaa, että myös kolmannen sektorin väelle Kukkiakodolla pidetään ovet avoinna.
– Meillä saa käydä muulloinkin kuin jouluna. Vapaaehtoistoimijat ovat lämpimästi tervetulleita meille jokaisena vuodenaikana.
Ikäihmisten kulttuurituokiot ovat Pälkäneen kulttuuritoimen kustantamaa toimintaa. Taija Ahonen on vetänyt kulttuurituokiota myös palvelukeskus Harjutuulessa Pälkäneellä.
–
