Jumalharhojen, uskomusten ja monemmoisten poppapersoonien palvontaan on maapallollamme mielettömät määrät ainetta ja energiaa kulutettu ja ilmeisesti viel pitkään kulutetaan. Sen kaiken kun vois jo pahoin turmellun luonnon ja ihmiskunnan yhteiseks hyväks valjastaa! Sadat atomimiilut, sodat ja nälänhädätkin siten tarpeettomiks tehtäis.
Ihmisyhteisöt ovat vuostuhansia olleet monen sortin uskovaisten johdateltavissa, juksattavissa, papiston painostuksen, vainonkin vallassa. Perin on verkkaan kansojen pariin valistus virinnyt, valjennut. Enimmäkseen nyt jo suvaitsevammassa maailmassa asumme. Toisin ajattelijoita, ajattelijoita ei meillä enää polteta eikä graniitin kappaleilla kivitetä. Usein kuitenkin jo lapsuudesta lähtien itsenäisesti ajattelevia kansalaisia eri tavoin, suoraan tai kiertäen hiostetaan, hiillostetaan, karsastetaan, kartetaan. Etenkin menneisyyden uskomusten, tarpeettomien taakkojen kantoon viehtyneissä, pinttyneissä piireissä. Sikskään eivät kaikki katsomuskeskustelijat tohdi nimeään mainita.
Vapaasti ajattelevat miehet ja naiset aivan aiheellisesti tavoittelevat nykylainkin mukaan kaikille kansalaisille kuuluvaa vakaumuksen vapautta kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Tampereen vapaa-ajattelijat käynnistivät vuonna 2003 kirkosta eroamista suuresti huojentavan, mainion menetelmän, eroakirkosta fi:n. Se on mahdollistanut sadoille tuhansille oikeasti heränneille suomalaisille vaivattoman väylän vapauteen teeskentelyn ja valheen tahmeista verkostoista.
Saduilla, tarinoilla, legendoilla, kummitusjutuilla, joulupukeilla ynnä muulla huuhaalla sopii edelleen pien sijansa kansakuntien elonpiireissä olla. Kaikille ihmisille kuitenkin ihan on riittämiin sarkaa ja virkaa, olemassolon ja elämän tarkoitusta toinen toisemme auttamisessa ja palvelemisessa.
Mikko Kiio
