Kyösti Kallio presidenttinä ollessaan kehotti kansaamme lukemaan Raamattua Suomelle erittäin vaikeana aikana. Nyt on tilanne vähintään yhtä vaikea. Synti ja synnin turmelus mädättää kansaamme sisältä päin. Kansan sydäntä, sen ydintä. Suomen kansa on ollut kristittyä kansaa ainakin nimellisesti. Jumalaa ja hänen sanaansa on kunnioitettu. Ja Jumala on siunannut kansaamme. Olemme sotien jälkeen nousseet yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista. Meillä on hyvä terveyden hoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Olemme menestyneet urheilun, tieteen ja taiteen alueilla. Kouluruokailumme on tunnustettu esimerkilliseksi. Oikeuslaitoksemme perustuu Jumalan sanan kymmeneen käskyyn. Seurakuntiemme kautta on tehty lähetystyötä, siis ilosanomaa Jeesuksesta on viety kaukaisiin maihin.
Nyt kristinusko leviää räjähdysmäisesti niin sanotuissa kolmansissa maissa. Kuinka on käymässä Suomen ja Euroopan? Luopumus Jumalasta ja Jumalan sanasta on tapahtunut tosi asia. Kirkot tyhjenevät. Evankelisluterilaisen kirkon julkilausumaa, että ”Raamattu on kaiken elämän ja opin auktoriteetti”, ei noudateta. Jeesus sanoi, että ”kun hän palaa maan päälle, löytäneekö hän uskoa maan päältä”.
Paavali sanoo: ”Me olemme Kristuksen puolesta lähettiläitä. Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Vain Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Näin tapahtuu uudestisyntyminen. Jumala antaa kivisydämen tilalle lihasydämen. Ihmisen koko elämä muuttuu. Itsekkyyden ja oman edun tavoittelun tilalle tulee lähimmäisen rakkaus. Ei enää niin, että ”minulle, minulle, minulle” – vaan niin, että mitä minä voin tehdä tai antaa toisten hyväksi, kun Jumala antoi minun hyväkseni kaikkensa. Oman rakkaan poikansa puolestani ristillä kuolemaan syntieni sovitukseksi. Nyt herää tahtotila, mitä minä voin antaa Jumalalle.
Jeesus sanoo lyhyesti mukailtuna näin. ”Kaiken mitä teette näiden kärsivien ja apua tarvitsevien lähimmäisten hyväksi, sen te teette minulle”. Sama toisinpäin. ”Kaiken minkä jätätte tekemättä lähimmäistänne auttaaksenne, niin sen te jätätte tekemättä minulle”.
Ei valiteta pimeyttä, vaan sytytetään se kuuluisa kynttilä itse kukin kohdallamme. Näin Kristuksen valo saa loistaa meidän kauttamme tähän yhä pimenevään maailmaan.
Asta Metsomäki
