Tiukasti Kangasalan maaperästä ponnistava Unhappy Hour ilmestyi paikalliselle bändikartalle noin vuosi sitten. Nimen takaa löytyy monessa liemessä keitettyjä musikantteja, jotka muiden soittoprojektiensa ohessa päätyivät läiskimään kvartettina pop- ja rock-musiikin eri tyylisuunnilta koottuja lainabiisejä countryn muodossa.
– Se yksi pumppuhan heittää heavya hillbilly-versioina. Jotenkin siitä tuli mieleen, että voitaisiin sovittaa tiettyjä hittejä countryksi. Ihan Samantha Foxista vaikka Megadethiin asti. Toki ohjelmistossamme on näiden seassa myös ihan alun perinkin countryna tunnetuksi tulleita ralleja, kitaristi-laulaja Sami Glad kertoo.
Kangasalan Suinulassa avopuolisonsa ja laajahkon lemmikkieläinkatraansa kanssa asuva Glad tekee toisinaan suunnilleen samalla ohjelmistolla myös soolokeikkaa sekä duo-esiintymisiä kontrabasisti-laulaja Iikka Kettusen kanssa, joka taannoin muutti Kangasalta Tampereelle. Unhappy Hourissa vaikuttavat lisäksi kangasalalainen kitaristi Mikko Hölli ja tamperelainen banjonsoittaja Miska Hedman.
Yhtyeellä on ollut jo jonkin verran keikkoja muun muassa pubeissa ja eri moottoripyöräkerhojen pirskeissä. Suurin osa bändin jäsenistäkin harrastaa prätkiä, ja esimerkiksi Glad on Tampereella kerhotilojaan pitävän Harrikka-klubin Fucking Freaks MC:n prospect-jäsen.
– On meillä materiaalia jo parin tunnin mittaista ohjelmistoa varten, ja lisää treenaillaan keikkakuntoon vähitellen. Yleensä pyritään pitämään bänditreenit kerran viikossa, Glad juttelee.
Säveltämistä psykobillyn tapaan
38-vuotias Glad ei ole mikään edellispäivän kanalinnun poika soittohommissa. Kitara osui käteen ensimmäistä kertaa jo ennen kuin peruskoulutaival oli alkanut.
– Eno on muusikko, ja isä näppäili kitarasta iltalauluksi joitakin melodioita, kun olin pieni. Havisevan ala-asteen juhlissa tein sukulaispoikien kanssa jo jonkunlaisen bändikeikan, ja Pikkolaan yläasteelle siirryttäessä musiikki oli noussut entistä tärkeämmäksi harrastukseksi. Soiteltiin kavereiden kanssa vanhoja rock and roll -covereita. Siinä oli muun muassa Eddie Cochranin ja Elvis Presleyn tunnetuksi tekemiä biisejä, Glad muistelee.
Jonkinlaista jatkumoa 1950-luvun rockaukselle oli hullaantuminen tanskalaisen psykobillybändi Nekromantixin varhaistuotantoon ammattikouluaikoina. Juuttiryhmän alkuperäinen kitaristi Peter Sandorff on yhä Gladin merkittävimpiä innoittajia kitarankäsittelijänä.
– Edelleen sävellän biisejä pitkälti psykobillypohjalta, mutta ne sitten sovitetaan siihen malliin, miten kullekin bändilleni tyylillisesti sopii.
Psykobändiksi laskettava Haunted Hills on ollut telakalla jo pitkään. Glad arvelee, että sekin vielä aktivoidaan jossakin vaiheessa. Punkimmasta päästä miehen orkestereista on ollut Konehuone. Sekin on tällä hetkellä vähemmän aktiivisessa tilassa.
Nykyisin Unhappy Hourin lisäksi Gladia pitää musaharrastuksessa kiinni etenkin Hallava. Muutaman levynkin tehnyt kopla esittää hieman YUP:n tuotannon kaltaista progehtavaa suomirockia. Hallavan laulusolisti on kangasalalainen Ville Pernu, joka on tehnyt myös bändin kappaleet pääosin.
Ei musiikkia ammatiksi
Glad on matkan varrella ehtinyt soittaa kitaran lisäksi bassoa ja rumpuja. Kosketinsoittimiakin hän innostui näpelöimään Hallavan kahdella ensimmäisellä levyllä.
Instrumenttivalikoiman lisäksi myös musiikkityylikirjo on perin laaja. Glad ei ole jumiutunut yhden genren vangiksi, vaan hänen kitarastaan irtoavat yhtä kerkeästi niin Unhappy Hourin countryt kuin Hallavan rockit tai tarvittaessa ne Haunted Hillsin psykobillyt. Mies onkin pikemminkin jokapaikanhöylä. Tanssimusiikkiakin hän on soittanut, hetken aikaa jopa lähestulkoon päätyökseen.
– Se oli silloin, kun asuin pari vuotta Taalintehtaalla tuolla saaristossa. Mutta kyllä se kävi rasittavaksi. Esimerkiksi Unhappy Hourin kanssa olemme tyytyväisiä, kun on tuollaiset 1–2 keikkaa kuukaudessa. Eihän marginaalimusiikilla voi läpilyöntiä tehdä kuitenkaan isossa mielessä. Jonkinlainen tienesti toki tekisi hyvää.
Varsinainen ammattisoittaja Glad ei ole ollut koskaan. Elanto on tullut milloin lvi-asentajan, milloin postinjakajan hommista. Musiikin ja moottoripyörien lisäksi miehellä on muitakin syvän perehtymisen kohteita.
– Radio-ohjattavia laitteita olen harrastanut lapsesta asti. Lisäksi teen jonkin verran vaellusreissuja kesäaikana, ja onhan tuo eläinsuojelukin lähellä sydäntä.
Sami Gladin ja Unhappy Hourin seuraava keikka on Tampereen Tasanteella Pub Naamarajassa 14. päivänä maaliskuuta.
Teksti ja kuvat
Kari Saarinen
