Viime keväänä lakkautetun ja syksyllä myydyn Epaalan koulun ikkunoissa palaa taas valo. Eteisessä lojuu aiempaa isompia kenkiä. Ison luokan liitutaulussa on edelleen terveiset uudelle omistajalle: rakkaudella rakennettua ja ylläpidettyä koulua pyydetään vaalimaan jatkossakin.
Yläkerran pienemmässä luokassa vallitse ei varsinaisesti rakkaus. Tunnelma on kuitenkin sen verran tiivis ja kuuma, että linssit meinaavat vetää huuruun.
Painimatoilla pehmustettu lattia tömähtelee, kun isot äijät tuuppaavat vuorotellen toisiaan kumoon ja käyvät kellistetyn kimppuun. Matossa ähisevä kasa vilahtelee käsiä ja jalkoja.
Ari-Pekka Valtti antaa maahan kaadetuille ohjeita, joilla tukalasta tilanteesta pääsee takaisin jaloilleen. Valtti pyytää kangasalalaista Ari Valliusta käymään hänen päälleen ja näyttää, miten maassa kannattaa liikkua, jotta hyökkääjä joutuu korjaamaan jalkojensa asentoa. Silloin pääsee tuikkaamaan väliin oman jalkansa, jolla pystyy kampeamaan hyökkääjän päältään.
Olo on ahdas, kun päälle vyöryy lähes sata kiloa miestä. Valtti painaa päätään alas, jotta happi kulkee, eivätkä kädet pääse puristamaan kaulalla.
– Tässä on huono olla, jos jää paikalleen makaamaan, Valtti sanoo.
Muutamalla liikkeellä hän löytää jalalleen paikan. Kun hän samalla työntää käsillään, hyökkääjä on pian niputettu.
Haetaan hyökkääjän heikot paikat
Hyökkääjän heikon paikan etsiminen muistuttaa shakin pelaamista. Ari-Pekka Valtti näyttää erilaisia keinoja, joilla paketin voi avata.
– Hyökkääjän huomion saa siirrettyä, kun antaa vähän kipeää, hän sanoo ja esittelee arkoja paikkoja.
Combat hapkidon alkeiskurssilaiset eivät varsinaisesti jonota Valtin pariksi, sillä lopputulos on kerta toisensa jälkeen sama: mies selostaa rauhalliseen tapaansa, miten tilanne ratkaistaan, kiepsauttaa päälleen käyneen hyökkääjän alleen ja tekee tiukalla otteella vaarattomaksi.
Miehen järkäle on mustassa puvussaan vakuuttava ilmestys. Mustassa vyössä on neljä natsaa, joten Valtti tietää mistä puhuu.
Tammikuussa aloittaneet alkeiskurssilaiset vääntävät vielä collegehousuissa ja t-paidoissa, sillä mustat puvut on vasta tilauksessa. Keväällä kurssilaiset saavat lanteilleen keltaiset vyöt – jos selvittävät vyökokeen, jossa testataan erilaisia peruslyöntejä ja -potkuja, liikkumista, alta pois tulemista ja irtaantumisia.
Pari kertaa viikossa treenaavat alkeiskurssilaiset aloittivat tammikuussa Sahalahdella, jossa sali toimi Krouvin vierestä vuokratuissa liiketaloissa. Maaliskuussa kurssit muuttivat Valtin mukana Epaalan koululle.
– Lakkautetun koulun ostanut Tero Nikkanen harrastaa combat hapkidoa. Rupesin kyselemään häneltä, millaiset tilat koululla olisi, ja saisiko sinne Sahalahden liiketiloja paremman treenisalin, Ari-Pekka Valtti kertoo.
Kun Salmentaan kotitalosta löytyi hometta, hän kiinnostui myös koulun asunnoista.
Liitutaulu pysyy salin seinällä
Ari-Pekka Valtti asuu nyt koulun sivurakennuksessa ja hänen poikansa päätyasunnossa. Entinen opettajien huone on muuttunut Valtin toimistoksi ja luokan lattialla on pysyvästi painimatot.
Mies on viehättynyt koulun miljööstä. Hän pyrkii vaalimaan talon henkeä, ja siksi salissa treenataan liitutaulun ja pönttöuunien keskellä.
– Toisessa luokassa on jopa esiin työnnettävä rekki, Valtti esittelee innoissaan.
Se saa jäädä paikalleen, sillä rekki ei haittaa mitään, kun luokasta tehdään juhla- ja kokoustila. Tarpeen tullen isompikin tila muutetaan treenisaliksi, sillä Valtin suunnitelmissa on koota koululle erilaisten kamppailulajien ryhmiä.
– Leirien järjestäminen on helppoa, sillä alakerrassa on toimiva keittiö. Ja jos ei halua nukkua makuupussissa, niin melkein vieressä on Aapiskukon hotellihuoneet.
Pihaan mies aikoo rakentaa esteradan, joten koulusta tulee melkoinen äijien puuhamaa.
Valtti oikoo, että combat hapkido ja muut itsepuolustuslajit sopivat vähintään yhtä hyvin naisille. Hänen tarkoituksenaan on aloittaa oma alkeiskurssi naisille. Se madaltaisi salille lähtemisen kynnystä, sillä kaikkia naisia ei viehätä ajatus hikisen äijän kainalossa vääntämisestä.
Valtti kaavailee myös alaikäisille suunnattua kurssia, jossa ei mentäisi vielä lukkoihin, vaan lähinnä painittaisiin ja pelmuttaisiin.
Kaikki lähtee keskivartalosta
Ari-Pekka Valtti toi combat hapkidon Sydän-Hämeeseen Sahalahden kautta. Hän ei perustanut sitä varten omaa seuraa, vaan uusi laji täydensi nopeasti kasvaneen Kuhmalahden taekwondoseuran lajivalikoimaa.
Valtti sopi reviirin laajentamisesta, Pälkäneelle muutosta ja mattojen kaupasta seuran perustajan Esa Lappalaisen kanssa. Taekwondon harrastajat käyvät edelleen Valtin vetämissä itsepuolustusharjoituksissa.
Miehen omakin kamppailu-urheilutausta löytyy taekwondosta. Combat hapkido ei ole yhtä muodollista kuin itämaiset kamppailulajit. Rivissä seisotaan vain tunnin aluksi ja lopuksi. Koreaksi on lähinnä salin seinävaate, sillä tunneilla puhutaan selvää suomea.
– Pyrin pitämään tunnit intervallityylisenä. Välillä mennään niin, että pumppu hakkaa kunnolla ja välillä on rauhallisempia osioita, Ari-Pekka Valtti sanoo.
Hikisen väännön jälkeen annetaan hengityksen tasaantua ja keskitytään käsiotteeseen. Valtti näyttää, miten irtaudutaan, jos joku tarttuu käteen tai vaatteisiin. Päättäväisellä kiertoliikkeellä irtoaa vahvastakin otteesta, kun laskee painopisteen alas ja vääntää itsensä irti.
– Kun liike lähtee keskivartalosta, käyttöön saa koko kropan voiman hyökkääjän kättä vastaan, Ari-Pekka Valtti neuvoo.
Salikulttuuriin kuuluvien pikaisten kumarrusten jälkeen parit alkavat harjoitella irtaantumista.
Ylös maasta ja pois tilanteesta
Ari-Pekka Valttia pidemmälle lajin parissa edenneitä löytyy harvasta. Niinpä vyökokeet voidaan pitää kotisalilla vaikka mustaan vyöhön saakka.
Sahalahden ensimmäisen alkeiskurssin harrastajista pisimmälle edenneillä on jo vihreä vyö. Harrastajia tulee Kangasalta ja Tampereelta saakka. Muutto Epaalan koululle ei pidennä treenimatkaa, vaan muuttaa vain suuntaa. Myös Pälkäneeltä voi innostua uusia harrastajia mukaan, kun sana kiirii kylillä.
– Tämä on tehokasta kuntoliikuntaa, ja ainahan on hyvä myös osata puolustaa itseään, sahalahtelainen Miika Metsoila sanoo.
Hän ei ole aiemmin ollut erityisen innostunut urheilusta, mutta lähti kaverin innostamana kokeilemaan lajia.
Eri-ikäiset ja -kokoiset harrastajat ovat salilla samalla viivalla. Naama punaisena ja paita märkänä puuskuttavat äijät neuvovat mattoon liiskautuneenakin toisiaan. Tekniikoita ollaan opettelemassa yhdessä. On hyvä miettiä kaverin kanssa, miten tukalasta tilanteesta selvitään, sillä seuraavaksi on oma vuoro yrittää samaa.
– Tämä ei ole mitään lukkopainia, vaan pyrimme pääsemään ylös maasta ja pois tilanteesta. Lyöntejä ja potkuja ei harjoitella toisen vahingoittamiseksi, vaan itsensä suojelemiseksi, itsepuolustuskursseja opettajille ja muille ammattiryhmille vetävä Ari-Pekka Valtti korostaa.
Treeneissä oppii nöyryyttä
Miehinen vääntäminen näyttää hurjalta. Luulisi, että seuraavana päivänä on joka lihas kipeänä. Mutta alkeiskurssilaiset vakuuttavat, ettei harjoituksissa riko itseään.
– On ollut hieno huomata, että parinkymmenen vuoden tauon jälkeen pystyy vielä melskaamaan nuorempien ja nopeampien kanssa, viisikymppisenä salille palannut Ari Vallius sanoo.
Historiaa ja yhteiskuntaoppia Pitkäjärven koululla opettava Vallius nauraa muistuttaneensa joidenkin treenien jälkeen pilkkuista pantteria, kun kaverin polvet tai kyynärpäät ovat vahingossa kolhineet paikkoja. Sahalahtelainen Manu Valkeejärvi esittelee edellisharjoitusten tiimellyksessä nirhaantunutta hauista, joka näyttää kehnosti piikittäneen narkkarin käsivarrelta.
– Siinä oppii nöyryyttä, kun päälle vyöryy sata kiloa, Valkeejärvi kuvaa ensikokemuksiaan harrastuksesta.
Tamperelainen Ari Koivunen sanoo, että alkuun oli hieman totuttelemista, kun kaveri tuli iholle. Muutamien treenien jälkeen se ei ole mikään ongelma, sillä sitähän salilla juuri harjoitellaan: miten omalle reviirille hyökkäävästä päästään eroon.
