Lujan edustusjoukkue oli vuosia salibandyn kolmosdivisioonan luottoratsu, joka ei onnistu ottamaan sitä viimeistä askelta ylöspäin mutta ei toisaalta myöskään romahda. Viime viikonloppuna joukkue, joka ehti pariinkin otteeseen käydä kolkuttelemassa kakkosdivisioonan ovelle, kiskaisi oven auki. SC Lätystä runkosarjan viimeisessä pelissä otettu voitto varmisti SB Lujan nousun sarjaporrasta ylemmäs, kun pahin kilpakumppani Steelers hyytyi tappioon omassa päätöspelissään Snipersiä vastaan.
– Hieno homma, myhäilee joukkueen kapteeni Erkki Hyöki.
Luja ei jättänyt kauden viimeisessä ottelussaan mitään sattuman varaan, vaan hurjasteli Jarkko Ottmanin hattutempun siivittämänä 0–7-karkumatkalle SC Lättyä vastaan. Lätty kaunisteli loppulukemiksi 4–7, kun lujalaisten selät alkoivat suoristua pelin jo käytännössä ratkettua.
Missään vaiheessa kautta Luja aktiivisesti metsästänyt sarjanousua, vaan viimeiseenkin peliin Kaukajärven Spiral-hallilla lähdettiin nauttimaan kokeneen rungon kenties viimeisestä yhteisestä ottelusta.
Pelin jälkeen jännitystä oli kuitenkin turha kieltää: Steelersin peliä paikan päällä seuranneen apurin raporttia Hämeenlinnasta odotettiin kädet täristen, koskapa kukaan ei uskaltanut lähteä edes syömään ennen tilanteen selviämistä. Lujalle tämän vuoden ainoan tappion aiheuttanut Snipers oli kuitenkin kauden loppuun asti paitsi raivostuttavan tehokas myös tasapuolinen – joukkue otti yhtä lailla Steelersin päänahan maalin erolla.
– Kyselimme moneen kertaan, olivatko ne joukkueet varmasti tuloksessa oikein päin. Sen verran epäileväisiä kyllä oltiin, että lopullinen varmistus tuli vasta illalla, kun Snipers laittoi Twitterin kautta meille onnittelut lohkovoitosta, Hyöki nauraa.
Lohkovoitto – ja sitä kautta suora nousu – ratkesi Lujan eduksi luopioislaisjoukkueen voitettua tasapisteisiin päätyneen Steelersin molemmissa keskinäisissä kohtaamisissa – lopulta nousu siis ratkesi jopa varsin selvällä erolla. Kakkoseksi jäänyt Steelers saa tosin vielä tavoitella sarjanousua karsintojen kautta, mutta se tie ei ole kevyt.
Luja koki karsintojen kovuuden viimeksi keväällä 2013, kun SC PirU kurmuutti Lujaa kotikentällä Luopioisissa maalein 4–14. Kokemus puistattaa Hyökiä yhä.
– Sellaista nöyryytystä ei kukaan varmasti halua kokea enää toiste.
”Koskaan emme ole pudonneet”
Nousu oli kauden lähtökohdat huomioiden melkoinen pommi. Lujan edustusjoukkueen kokoaminen tälle kaudelle oli syksyyn asti takkuista, ja moni pelaaja suostui lähtemään mukaan ainoastaan ”vielä tämän kerran”. Koko kauden joukkue veivasi läpi kahdella kentällisellä, ja toisinaan toinen maalivahdeistakin jouduttiin valjastamaan miespulasta kärsineen hyökkäyksen avuksi. Kauteen lähdettiinkin yksinkertaisella johtoajatuksella.
– Tiesimme, että moni meistä on lopettamassa. Emme olleet koskaan pudonneet sarjasta, emmekä halunneet päättää tätä putoamiseen. Tavoite oli, että, mistään muusta emme stressaa, Erkki Hyöki muistelee.
Seitsemästä ensimmäisestä pelistä Luja sai kasaan vain kaksi voittoa ja oli jo ajautunut neljän ottelun voitottomaan putkeen, kun valmentaja Pasi Nurmi ja joukkueen johtavat pelaajat päättivät istua alas kriisikokouksen merkeissä. Siinä palaverissa oli kauden käännekohta, jossa kylvettiin myös nousun siemen.
– Muutimme esimerkiksi karvausta ja omasta päästä lähtemistä; aloimme pelata ihan eri tavalla kuin kaikki muut joukkueet lohkossa. Ajattelin itsekin, että ei hemmetti tästä näin tule kyllä yhtään mitään, Hyöki huokaa.
Pelitapa kuitenkin toimi. Tulokset kääntyivät positiivisiksi kotiturnauksessa juuri Lättyä vastaan, ja 11 seuraavasta ottelusta joukkue keräsi kymmenen voittoa. Luja kaatoi jopa Steelersin pahasti vajaamiehisenä, mikä oli nousua ajatellen ratkaisevimpia urotekoja.
– Kaikki joukkueessa tiesivät, miten pelataan vaikka vierellä oli välillä hyökkääjän sijaan pakki tai jopa toinen maalivahti.
Kun samalla osa pelaajista sitten alkoikin vertyä uransa parhaisiin suorituksiin ja kaikki onnistuivat nostamaan kauden mittaan tasoaan ratkaisevalla tavalla, alkoi positiivinen kierre, joka kantoi aina maaliviivan tuolle puolen asti.
