Tuli taas tongituksi vanhoja kirjeitä. Yksi oli viisikymmenluvun alusta ja siinä kerrottiin, että eilen oli ollut puintipäivä. Töissä oli ollut monta henkeä. Kirje palautti mieleen muistoja ”riihelläolosta”. Tosiaan, se oli melkoista ryhmätyötä. Piti olla se, joka heitti lyhteet syöttöpöydälle. Syöttäjä katkoi lyhteistä siteet ja työnteli korret puimakoneen kitaan. Jyvämies laittoityhjät säkit odottamaan saalista ja korjasi sitten täydet talteen. Pahnapoika hoiteli siellä koneen peräpäässä kuiviketarpeet latoon. Taisipa akanoittenkin kimpussa olla yksi henkilö. Moottori oli iso erillinen kone, sen toiminnasta vastasi ilmeisesti puintikaluston omistaja.
Aika työllistävää siis oli tuon ajan viljely. Jo elonkorjuussa oli jo tarvittu lyhteitten sitojia ja kuhilaitten pystyttäjiä. Tosin Itsesitojat taisivat tulla kuvioihin aika pian sotien jälkeen, mutta leikkuupuimureita jouduttiin vielä odottamaan. Kun ne yleistyivät, niin väen tarve väheni melkoisesti.
Vanhoissa elokuvissa on nähty sekin, miten paljonheinäpellolla oli salskeita miehiä ja soreita tyttölapsia. Vaan onko nykyään? Muhkeat heinäpaalit ilmestyvät riviin konevoimin, ei siitä tapahtumasta paljon romantiikkaa revitä.Myöskin navettatyöt sujuvat eri tavalla kuin meidän nuoruudessa. Nautoja on yhdessä navetassa paljon ja väkeä vähän.
Nykyään ei kai tämmöinen asiaankuulumaton mummo saa edes mennä katsomaan, miten Mansikit ja Mustikit navetassa elävät. Mutta melko todennäköistä on, että automatisointi on edennyt EU-aikana hurjaa vauhtia. Kustannuspaineet ovat kovat, ihmistyö on liian kallista.
Maatalous työllisti meidän lapsuuden aikoihin varmaankin neljäsosan kansasta. Onkohan nyt enää edes neljäskymmenesosa? Tai edes sadasosa? Ja jos vielä EU tekee vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa, niin sekin voi paljon vaikuttaa. Tai mitäpä tällaiset vanhukset mistään mitään ymmärtävät.
Kuitenkin, kun uutisia kuuntelee, niin jotenkin ahdistaa. Koko ajan kerrotaan, että työpaikat vähenevät melkein joka alalla. Kun näytetään sisäkuvaa jonkin tuotantolaitoksen avarasta salista, niinkymmenet koneet siellä ahkeroivat, mutta valvontaa hoitaa vain yksi ihminen.
No ehkä lisäystäkin tapahtuu jollakin sektorilla, esimerkiksi vanhushuollossa, kun ikääntyneet lisääntyvät. Lasten hoitaminen voi pysyä lähes samana.Ei kainoita hommia voi siirtää halvan työvoiman maihin. Taikka toisaalta, onko se varmaa?Omia lapsiaan ei kukaan anna kaukomaille kasvatettavaksi. Mutta me vanhat, turhat ja yksinäiset: entäpä jos meidän hoitomme voitaisiin ulkoistaa kustannustehokkaasti.
Näyttää siltä, että kohta autot, junat ja laivat kulkevatilman ihmisen ohjausta. Entä lentokoneet? Mitenkähän turvallista olisi matkustaa ilman ohjaajaa tuolla korkeuksissa? Lentoemännät voidaan ehkä korvata automaateilla.Ilmasodankäynti voi piankin olla robottien välistä, ja sotilaat lomautettuna.
Saatiinmaahamme yksi ilahduttavakin työllisyyttä koskeva uutinen: Suomi aloittaa wc-paperin tuottamisen Kiinan markkinoille. Tehtaita rakennetaan jo vauhdilla. Meillä kuluu talous- ja vessapaperia henkeä kohden 11 kiloa vuodessa, josta ehkä puolet käytetään vessassa. Entä asiakaskunta Kiinassa?Tuhat miljoonaa henkeä voisi kuluttaa vuodessa 5000 miljoonaa kiloa pehmopaperia. Ah, sitä mittavaa rahtikonttien määrää!Kunhan koko kansa siellä oppiimeidän kulutustavat, eli vessapaperin käytön.
Mymmeli
