Sukupolvenvaihdos: Humuspehtoori Oy:n toimitusjohtaja Suvi Mantsinen tietää, että maanparannusala vaatii yrittäjältä rohkeutta ja äärimmäistä periksiantamattomuutta

Kohti parempaa maata

Suvi Mantsinen kävi Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa yrittäjäkoulutuksen ja valmistui yrittäjäksi maaliskuussa. Viime kesäkuulta lähtien hän on toiminut Pälkäneläisen Humuspehtoorin toimitusjohtajana.

Alakouluikäisenä Suvi Mantsinen oli täysin varma, ettei hänestä kuuna päivänä tulisi yrittäjää. Isä, Reino Mantsinen, teki tuolloin pitkää päivää kompostointiurakoitsijana. Toisinaan isä oli viikkoja poissa kotoa kiertäessään Suomea.

– Olin niin kateellinen kavereilleni, joiden vanhemmat olivat töissä kello 8-16, Suvi Mantsinen muistelee.

Vuonna 2001, kun Suvi oli 11-vuotias, hänen äitinsä kuoli.

– Se oli kauhea paikka. Jäimme isän kanssa kaksin. Isä vähensi työntekoa, ja alkoi miettiä työnkuvaa, jossa hänen ei tarvitsisi reissata niin paljoa.

Äidin kuoleman jälkeen Humuspehtoori Oy alkoi muistuttaa toimenkuvaltaan nykyistä yritystä. Mutta kesti vielä kauan, ennen kuin yrittäminen alkoi toden teolla kiinnostaa Suvi Mantsista.

 

Ristiriitaista toimintaa valtiolta

Tänä päivänä Humuspehtoori Oy valmistaa Pälkäneen Aukeasuon kahden hehtaarin käsittelykentällään noin 20:ta erilaista maanparannusainetta, joiden pääraaka-aineina käytetään metsäteollisuuden kuitu- ja sekalietteitä ja broilerin- ja hevosenlantaa. Palveluihin kuuluu myös lannoitesuunnittelu viljelijöille ja maanparannus- ja lannoiteaineiden toimittaminen ja levittäminen pelloille.

Reino ja Suvi Mantsiselle on tärkeää, että yrityksen toiminta tähtää kestävään kehitykseen.

– Meidän kauttamme metsäteollisuuden sivutuotteet, ja samalla ravinteet, kiertävät hyötykäyttöön pelloille jätelain edellyttämällä tavalla.

Yrityksellä on myös useampia kehityshankkeita, joissa tutkitaan, kuinka maaperän terve ja monipuolinen pieneliötoiminta vaikuttaa kasvien kasvuun ja hyvinvointiin.

– En voi sanoa olevani ”täysin luomuihminen”, mutta olen todella kiinnostunut teollisuuden ja maatalouden toimintaedellytyksistä ja niiden toiminnan ympäristövaikutuksista, Suvi Mantsinen sanoo.

Hänen mukaansa valtionhallinto ei aina suhtaudu tasapuolisesti teollisuus- ja maatalousyrittäjiin.

– En oikein ymmärrä, että tehtaat saavat polttaa jätelietteensä, joiden nettoenergian määrä on huono, koska lietteestä noin 70 prosenttia on vettä. Kaiken päälle polttamisesta aiheutuneita typpi- ja hiilidioksidipäästöjä ei lasketa minnekään, koska valtio käyttää ne vihreänä energiana.

– Maanviljelijät puolestaan joutuvat omakustanteisesti kattamaan lantaloita typpipäästöjen vähentämiseksi, minkä lisäksi levitysaikoja ja orgaanisten aineiden käyttöä rajoitetaan. Tämä on jokseenkin ristiriitaista toimintaa valtiolta, joka on kuitenkin sitoutunut hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen. Kyllä kaikilla toimijoilla mielestäni tulisi olla samat säännöt ja oikeudet, Suvi Mantsinen toteaa.

 

Hevosia ja elämää Saksassa

Lukion jälkeen Suvi Mantsinen lähti kouluratsastaja Terhi Stegarsin luo Saksaan, jossa hän hoiti hevosia työharjoittelijana. Suomeen paluun jälkeen hän aloitti hevosenhoitajaopinnot Ypäjän Hevosopistossa. Opintojen ohessa hän vietti myös pidempiä aikoja Saksassa työssäoppimassa.

Vuonna 2012, samaan aikaan hevosopintojen kanssa, hän osallistui isänsä kanssa viisi kuukautta kestävään ELY-keskuksen järjestämään pk-yritysten kasvuohjelmaan.

– Moni asia siellä avasi silmäni, ja ryhdyin pohtimaan, josko yrittäminen olisi sittenkin paras vaihtoehto. Kävimme lävitse yritysten kasvuun liittyviä tekijöitä, ja samalla mietin syvemmin, mitä yrittäjyys minulle merkitsi. Toki olin myös työskennellyt Humuspehtoorissa vuodesta 2008 lähtien osa-aikaisesti, eli tiesin, mitä työ tulisi olemaan.

Vuoden 2013 tammikuussa Suvi valmistui hevosenhoitajaksi erikoistumisalanaan nuorten hevosten ratsukoulutus.

– Siinä vaiheessa minulle oli varmistunut, että olin nähnyt tarpeeksi hevosalaa. Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa ja vapaapäivä menee siihen, kun yrittää palauttaa kroppaa taas toimimaan. Työ on fyysisesti todella rankkaa, eikä palkkakaan ole kummoinen. Eikä varsinkaan Saksassa, jonne olisin jäänyt töihin.

Viime vuoden kesäkuussa Suvi Mantsinen nimettiin Humuspehtoori Oy:n toimitusjohtajaksi. Samalla vietettiin yrityksen 30-vuotisjuhlia.

Hevosia Suvi ei kuitenkaan ole hylännyt. Oma hevonen, Tähden Täpinä, asustelee Harhalan pikkutallilla.

– Kieltämättä tässä on ollut joitakin kertoja, kun tallin omistaja on ratsastanut hevosen puolestani. Ei ole hevoselle kiva, jos menisin yömyöhällä töiden jälkeen sitä ratsastamaan, Suvi Mantsinen hymyilee.

 

Entisen kaatopaikan päällä kasvaa pajukko, jonka ideana on tuottaa kotimaista bioenergiaa kestävän kehityksen periaatteella. – Kun bioenergiapuita kasvattaa huonoilla peltomailla tai metsämailla, ei hakattavilta metsämailta tarvitse kerätä hakkuutähteitä pois.

Uusia raaka-aineita käsittelyyn

Reino Mantsinen tietää, että Humuspehtoorin ohjaksissa oleminen vaatii yrittäjältä sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

– Tietenkään en painostanut Suvia alalle, koska tiedän, että tämä on rankka toimiala. Malleja toimintaan ei voi ottaa mistään muualta, sillä toimintamme on ainutlaatuista Suomessa. Humuspehtooriei myöskään ole nopean rahan yritys, vaan kasvun eteen töitä on tehtävä kymmeniä vuosia.

Reino Mantsinen aikoo toimia ”takapiruna” yrityksen muutos- ja kasvuvaiheen ajan.

Ja kasvua todellakin on luvassa, jos suunnitelmat vain toteutuvat.

Vuoden ajan Mantsiset ovat muun muassa laatineet ympäristölupahakemusta Janakkalassa sijaitsevan Piilonsuon neljän hehtaarin käsittelykentän käyttöönottoon.

– Rakentamisen on tarkoitus alkaa viiden vuoden kuluttua, jos asiat etenevät suunnitelmiemme mukaan, Reino Mantsinen sanoo.

Metsäteollisuuden lietteiden ja lantojen lisäksi Piilonsuolla tullaan käsittelemään muitakin jätteitä, joista valmistetaan uusia tuotteita. Lannoitus- ja maanrakennuskäyttöön aiotaan hyödyntää tuhkaa ja puunkuorta.

– Aikomuksemme on myös vastaanottaa ja hyötykäyttää ylijäämämaata, ja kasvattaa lyhytkiertoisia energiapuita, Reino Mantsinen sanoo, ja lisää, että Kymenlaakson suunnasta ollaan paraikaa etsimässä uusia toimialapaikkoja.

 

Leppä on hyväksi metsälle

Laajentumisaikomusten lisäksi Humuspehtoorilla on meneillään useampia kehityshankkeita. Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä tutkitaan muun muassa viljan ja vihannesten kasvun eroja orgaanisilla ja kemiallisilla viljelyaineilla. Ähtärin metsäoppilaitoksen kanssa tehtävässä kokeessa sen sijaan tutkitaan, miten lepän kasvattaminen aluskasvillisuutena vaikuttaa niukkaravinteisen mäntymetsän kasvuun.

– Leppä on ainoa metsää lannoittava puu. Sitä ei missään nimessä saisi leikata metsistä pois. Kun metsähakkuissa risut ja kannot viedään pois, vähenee metsän kasvu 30 vuoden viiveellä. Kun tämä 30 vuoden päästä huomataan, on lepän viljeleminen helpoin ja halvin keino elvyttää metsää, Reino Mantsinen sanoo.

Millaisia asiakkaita Humuspehtoorilla sitten oikein on? Entä kenen kannattaa panostaa maanparantamiseen?

Suvi Mantsinen sanoo, että maanparantaminen on muutaman vuoden investointi, joka maksaa itsensä pikkuhiljaa takaisin. Pääasiassa Humuspehtoorin asiakkaat viljelevät erikoiskasveja.

– On kaksipiippuinen juttu, kannattaako tavallisen viljanviljelijän ryhtyä maanparannusurakkaan.

Jos maaperä on vaikea viljellä ja satotaso on huono, eikä uusi viljelijäsukupolvi halua viljellä pelkkää rehukauraa, kannattaa kääntyä meidän puoleemme. Maaperän kuntoon laittaminen antaa aina runsaan määrän vaihtoehtoja viljeltäville kasveille. Toisaalta tämä maksaa myös enemmän, kuin Yaran säkistä lannoittaminen, mutta sieltä ei myöskään tule orgaanista ainetta kulutetun tilalle.

– Maan kuntoon laittaminen on myös vaihtoehto tilan laajentamiselle, ilman että tarvitsee ostaa kalliimmalla uusia hehtaareja lisää. Kun maaperä on kunnossa, satomääräkin kasvaa, ja viljelijä voi valita tuottoisamman satokasvin, Suvi Mantsinen toteaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?