Uskomaton juttu, kaikki on tosiaankin mahdollista. Muuta ei voinut ajatella, kun sain lukea eräästä pyöräilykypäräuutuudesta. Kyseessä oli nimittäin pyöräilykypärä, joka puetaan kaulurina mutta joka onnettomuustilanteessa muuttuu turvatyynyksi pään ympärille. Huikea juttu, mutta toisaalta onhan näitä edistyksellisen teknologian voimannäyttöjä muitakin.
On älypatjoja ja -peittoja, jotka reagoivat kehon lämpöön ja muodostavat ”ihanteellisen mikroilmaston” säilyttämään viileän tunteen kuumina kesäöinä tai lämmittävät kylmänä talviyönä. Lisäksi niin sanottu nanopinnoite on jo paikoin käytössä: nanopinnoitteella käsitelty pinta hylkii likaa ja kosteutta, eikä vaikkapa kylpyhuoneen kaakeleihin tartu kalkkijäämiä. Esimerkiksi Hyvinkään asuntomessuilla nanopinnoitteita oli soveltaen asennettuna joidenkin talojen korkeiden ikkunoiden ulkopintoihin niin, että ne puhdistuvat itsestään auringon UV-säteilyn ja veden vaikutuksesta.
Edistyneimmät jääkaapit puolestaan kuulemma osaavat ennustaa jopa sen, milloin kaappi yleensä avataan, ja jäähdyttää itsensä jo valmiiksi vähän tavallista kylmemmäksi, jotta lämpötila kaapissa ei kohoa. Joissain piireissä samaa sovellusta odotetaan lanseerattavaksi yksittäisiin olutpulloihin.
Yhtä lailla nykyteknologian rajattomien mahdollisuuksien oivaltamisen kannalta oli huikeaa vilkaista sukulaisten ostaman tuliterän auton käyttöohjekirjasta – tai pikemminkin kirjaa, sillä sen verran paksusta opuksesta oli kyse. Vanhalla, perusilmastointiakin kaipaavalla koslalla ajelleelle kyseinen kirja oli kuin teos suoraan tulevaisuudesta.
Uudessa autossa on järjestelmä, joka löytää kadun varrelta riittävän ison parkkipaikan, johon auto mahtuu. Systeemi hoitaa auton pysäköinninkin siinä tapauksessa, että kuskilla on muuta tekemistä.
Hämärätunnistin osaa ympäristön valaistustasoa tulkitsemalla sytyttää mittari- ja autovalot automaattisesti. Kaarrevalotunnistin ennakoi mutkat kääntämällä valoja mutkan suuntaisesti, jotta kuski näkee tavallista pidemmälle.
Autoon oli saatu törmäyksessä – en todellakaan tiedä miten käytännössä – kokoon painuvat ohjauspyörä ja polkimet, tulta hylkivä verhoilu ja tavaratilasta törmäyksessä sinkoilevilta tavaroilta suojaava vahvennettu takapenkki. Valaistuksen mukaan automaattisesti tummentuva taustapeili ei enää tehnyt suurta vaikutusta sen jälkeen, kun luin autossa olevan ”vireystila-avustimen”, joka tarkkailee kuskin ajoa havaitakseen väsymykseen viittaavat merkit. Järjestelmä analysoi kuljettajan ohjaustapaa ja reagoi poikkeavaan ajotyyliin suosittelemalla kuskille taukoa – kahveja auto ei ilmeisesti vielä tässä kehitysvaiheessa tarjoa, tai passita kuskia unille ja jatka matkaa omin nokkineen. Sekin tosin lienee pian edessä. Auto tunnistaa myös tielle juoksentelevat eläimet ja ilmeisesti myös pysäyttää itsensä niille sijoilleen, jos kuskilla menee sormi suuhun peuran pompatessa eteen.
Tärkeintä haluamaansa ominaisuutta sukulaiset eivät olleet uudenkarheaan autoonsa saaneet edes rahalla. Kaikesta edistyksellisyydestä huolimatta sitä pirskatin autoa ei saanut punaisen värisenä – ainoastaan suomalaisittain sopivasti mustana, valkoisena tai harmaan eri sävyissä.
