Anni Kytömäki ponnahti lukijakansan tietoisuuteen viime marraskuussa, jolloin hänen esikoisteoksensa Kultarinta esiteltiin yhtenä Finlandia-palkinnon saajaehdokkaana. Tuon jälkeen kirjailijalle on sadellut haastattelupyyntöjä ja puhujakutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Sahalahdella Kytömäki kävi Kirjanystävien kutsumana.
–Kultarinta on saanut paljon huomiota. Se on ollut arvostelumenestys, Eila Ranta esitteli kirjailijavieraan kehuttua teosta.
Kytömäki avasi lukuromaaninsa taustoja tottuneesti lukusalin täyttäneelle yleisölle, olihan hän ehtinyt laskujensa mukaan kertoa kirjastaan jo 36 kertaa ennen Sahalahden iltaa.
Tarkkaa luontokuvausta
Anni Kytömäki on ammatiltaan luontokartoittaja, mikä heijastuu Kultarinnan tarkkana ja asiantuntevana luonnon kuvaamisena. Tätä ovat kiitelleet kirjallisuuskriitikot ja samasta elävyydestä nauttivat myös sahalahtelaiset lukijat.
–Miten oletkin saanut luontosuhteen niin elävästi esiin. Käytät hienoja ilmaisuja, kuten polut suonivat, Marja-Liisa Bährend ihasteli.
–Yritän välttää kliseisiä ilmauksia. Mietin oikeaa verbiä ja ilmaisuja aika tarkasti. Voin keksiä vaikka uusia sanoja, jotka aukenevat myös lukijalle. Jos joku on nyrpeä ja murehtii, niin hän nyrehtii, Kytömäki antoi esimerkin keksimästään uudissanasta.
Heti tämän jälkeen tulikin kirjailijaillassa mietittäväksi kysymys, miten Kultarinnan kääntäminen muille kielille onnistuisi. Kirjailija itse arvelee Saksan ja Japanin olevan hyviä maita käännöstekstille.
Lajista eri tulkintoja
Anni Kytömäki kirjoitti esikoisteostaan seitsemän vuotta. Alkupontimena toimi vuonna 2005 saavutettu voitto Pirkanmaan kirjoituskilpailussa, minkä jälkeen Kytömäki alkoi uskoa, että itsestä voisi olla johonkin. Alun alkaen 7-sivuiseksi ajateltuun Kultarintaan sivuja kertyi peräti 644.
Vuosiin 1903-1937 ajoittuvan Kultarinnan on tulkittu olevan niin luontokirja kuin historiallinen teos. Rakkausromaaniksikin sitä on luonnehdittu.
–Kirjan alkuosa, ensimmäiset 80 sivua, oli pitkäveteistä luettavaa. Sen jälkeen teksti lähti lentoon, Torsti Heikkilä kuvasi omaa lukukokemustaan.
Kytömäen toinen kirja on parhaillaan työn alla. Se ei ole jatkoa Kultarinnalle, vaikka esikoisteoksen avoimeksi jäävä loppuratkaisu tähän antaisi mahdollisuuden, mutta luonnolla on tuloillaan olevassa kirjassa näkyvä osansa.
–Uudessa kirjassa 1800-luku ja nykyaika keskustelevat keskenään, kirjailija raottaa näkymiä tulevaan.
Pahkakorpi on Laippa
Lapsena Anni Kytömäki sai kuulla paljon satuja. Mielessään hän sijoitti satujen tapahtumat kotinsa lähimetsiin Ylöjärvellä ja kesämaisemiin Mouhijärvellä.
Kultarinnassa Pahkakorven ikimetsä on 1900-luvun alun Laipanmaa.
–Laippa oli tuolloin vielä yhtenäinen metsäalue, jonne ei ollut rakennettu metsäteitä, itsekin kerran Laipassa käynyt Kytömäki taustoittaa.
Kirjassa esiintyy myös kasviharvinaisuus, ormio, joka viihtyy vain Kukkia-järvellä.
