Pälkäne-TT: Hannu Laaninen tuo klassikkopyörät Sydän-Hämeeseen

Pärinää, pauketta ja risiiniöljyn katkua Kankaanmaan radalla

Moottoripyörämiehiä henkeen ja vereen! Jouko ”Jocke” Ryhänen (vasemmalla), Taisto ”Tate” Saario, Hannu Lehtimäki, Jouni Lehtimäki ja pääjärjestäjä Hannu Laaninen ovat kaikki Pälkäne-TT:n taustavoimia.

Pälkäneellä nähdään ja kuullaan toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina urheiluelämys, jollaista ei näillä seuduilla ole koskaan koettu.

Kankaanmaan teollisuusalueelle rakennetun radan valtaavat silloin vanhat, klassiset kilpamoottoripyörät ja niiden huimapäiset kuljettajat nahka-asuissaan. Katsojille tarjoutuu tilaisuus tehdä nostalgiatrippi entisaikojen Pyynikin tai Imatran ajojen tunnelmiin.

Varttuneempi kansa muistaa vielä hyvin TT-ajot, joita ajettiin asfalttiradoilla takavuosina. Kansainvälisesti tunnetuimmat suomalaisajajat olivat Jarno Saarinen ja Teuvo Länsivuori. Yksi oli kuitenkin maailmassa ylitse muiden. Lajin ylittämätön legenda on Italian Giacomo Agostini, joka voitti kaikkiaan 15 maailmanmestaruutta ja 122 osakilpailua 1960-1970  –luvuilla. Nykyisin ajetaan RR-nimellä vastaavaa sarjaa, jossa suomalaisista on parhaiten menestynyt valkeakoskelainen Mika Kallio.

Vanhojen kilpureiden harrastajat järjestävät vastaavia tapahtumia aktiivisesti ympäri maata ja klassikkopyörillä on omat  SM- ja PM-sarjansakin. Piireissä pyörii myös pälkäneläisten alan miesten yhteenliittymä Pälkäne Classic, jonka ajajista Jouni Lehtimäki ajoi 500-kuutioisten luokassa Hondallaan peräti Pohjoismaiden mestariksi viime vuonna.

Pälkäneellä ei ajeta verissä päin kilpaa, vaan tapahtuma on näytösajo, joka tekee tunnetuksi vanhojen TT-ajojen perinnettä, pyöriä ja tunnelmaa. Sen verran verissä kilpaa ajaminen kuskeilla kuitenkin on, ettei Kankaanmaan 1,4-kilometrisellä radalla mitään köröttelyvauhtia mennä.

Poikkeuksen tekee päivän aluksi ajettava Weteraanipyörien paraati, johon voi ilmoittautua kuka tahansa millä tahansa ennen vuotta 1987 valmistetulla moottoripyörällä. Muina lähtöinä ajetaan 2-tahtiset ja 4-tahtiset kilpapyörät sekä sivuvaunupyörät. Pälkäne Classic –ryhmä ajaa myös omassa erillisessä luokassaan. Kaikki luokat paitsi Weteraanipyörät päristelevät kaksi kymmenen minuutin pituista lähtöä.

Kunniaa vanhoille mestareille

Järjestelyistä päävastuun kantava Hannu Laaninen kertoo, että ajotapahtuma Pälkäneelle on ollut jo pitkään vireillä.

—Kisareissujen varikkopuheissa on puhuttu, että Kankaanmaalla olisi hyvä radan paikka, jossa voisi näytösajot järjestää, mutta toteutus on jäänyt ja jäänyt. Nyt kun pääsin kunnan kulttuuritoimeen töihin, tuli vihdoin mahdollisuus tehdä haaveesta totta. Ja nyt se tehdään!

Innokas moottoriurheilumies Laaninen on parin vuoden ajan pyörinyt pälkäneläisten Classic-ajajien mukana varikoilla ja tutustunut sitä kautta muun muassa Jouko ”Jocke” Ryhäseen, joka on yksi lajin vanhoista tähdistä.

—”Jocke” on ollut hyvänä apuna, hän kun on pitkän kilpailu-uransa jälkeen osallistunut näytösajoihin ja järjestänyt Iisalmessa vastaavanlaista monena vuonna, Laaninen kehuu veteraanikuskia.

—Kaikki rata-alueen yritykset ja muutkin tahot ovat suhtautuneet hankkeeseemme tosi positiivisesti ja olemme saaneet hienosti luvat ajon vaatimiin erityisjärjestelyihin, kiittelee Laaninen.

Tapahtumalla moottoripyöräharrastajat haluavat myös kunnioittaa hiljattain edesmenneen, Pälkäneellä vaikuttaneen TT-ajajan ja tunnetun pyörien rakentajan Tauno Nurmen muistoa.

Ajoihin kannattaa tulla ajoissa

Ajotapahtumien lisäksi yleisö pääsee tutustumaan pyöriin ja kuljettajiin myös varikolla, joka on Jaakko Pohjola Oy:n pihamaalla yleisölle avoin koko tapahtuman ajan. Laaninen kannustaa tulemaan ajoissa paikalle.

—Varikolle pääsee kello kymmenestä lähtien. Kannattaa tulla jo silloin, että ehtii puoleen päivään mennessä tutustumaan pyöriin ja siirtymään varikolta parhaille katsomopaikoille, kun radalla alkaa tapahtua kello 12, Laaninen painottaa.

Varikkoalue ei ole varsinaisen radan varrella, vaan siitä on matkaa katselupaikoille muutamia satoja metrejä. Ajon ollessa käynnissä rata on suljettu muulta liikkumiselta, mutta ensimmäisten lähtöjen jälkeen pidetään väliaika, jolloin pääsee vaihtamaan katsomopaikkaa.

Varsinainen tapahtumakeskus radan lähtö- ja maalialueineen on Pälkäneen Putki & Puhaltimen kohdalla. Järjestäjät teroittavat kuitenkin, että alueen Tampereen puoleisessa päässä ei ole lainkaan pysäköintimahdollisuutta, vaan kaikki kulku alueelle tapahtuu Pälkäneen puoleisesta valtatien liittymästä, josta on myös pääsy parkkialueille.

Ensi viikon lehdessä tarkempaa ohjeistusta tapahtumasta.

Mies, joka ajoi kilpaa Agostinin kanssa

Hämeenlinnalainen Jouko ”Jocke” Ryhänen on yksi menestyneimmistä takavuosien gladiaattoreista, jotka aikoinaan nousivat maineeseen tarunhohtoisilla katuradoilla ajetuissa TT-kilpailuissa. Hän kiersi 1960-luvulla ahkerasti Imatran, Pyynikin ja Eläintarhan tapaisia ratoja voittaen muun muassa kahmalollisen SM-mitaleita. Ryhänen osallistuu Pälkäne-TT:n näytösajoon, koska veri vetää vieläkin ajoittain pyörän selkään.

Nyt 74-vuotias Ryhänen lähti nuorena miehenä Iisalmesta Tukholmaan parempien tienestien perään ja sai kipinän moottoripyöräilyyn. Maantiepyörällä ajettu ratakokeilu viittasi siihen, että eväitä saattaisi olla menestykseen kilparadoilla.

—Tilasin AJS Matchless –kilpapyörän, vaikka siihen meni puolen vuoden palkkarahat. Ensimmäisenä kesänä olin Ruotsin mestaruussarjassa seitsemäs. Seuraavana vuonna tuli hopeaa, kun olin jo ehtinyt harjoittelemaan, mies muistelee yli 50 vuoden takaisia uran alkuaikoja.

Vuonna -64 Ryhänen siirtyi ajamaan kotimaan puolelle, eikä menestys ollut sen huonompaa – päinvastoin.

—Voitin neljästä kilpailusta kolme ja olin yhdessä toinen, joten voitin mestaruuden. Armeijan jälkeen teki mieli takaisin Ruotsiin ja Euroopan radoille, mutta kaveri sai houkuteltua jäämään Hämeenlinnaan.

Ryhänen pitää vuotta -65 uransa parhaana, vaikka SM-titteli jäikin yhden pisteen päähän. Kesä meni pääosin kisaillessa pitkin Eurooppaa, joten SM-lähtöjä mahtui kalenteriin vain kaksi. Kohokohdaksi nousi kuitenkin Imatran ajojen 500-kuutioisten MM-lähtö.

—Menomatkalla autokuski nukahti rattiin ja ajoimme päin lyhtypylvästä. Selvittiin kuitenkin perille ja sain aika-ajossa kuudennen lähtöruudun. Kisassa sain hyvän lähdön ja peesasin kärjessä ajanutta Agostinia kakkosena neljä kierrosta. Sitten mestari meni menojaan, mutta olin lopulta neljäs maailman huippujen joukossa.

Välillä Ryhänen jo lopetti uransa ja myi pyöränsä, kun verottaja muisti kohtuuttomilla mätkyillä. Viranomaiset kuvittelivat, että suomalainen muka kuittaisi kymmenien tuhansien palkkiorahoja kilpailuista. Appiukko houkutteli miehen kuitenkin takaisin radalle ja viimein verottajakin tunnusti erehtyneensä.

Menestyksekäs ura päättyi 1970 Pyynikillä pahaan kaatumiseen ja männyn kylkeen. Neljässä viikossa mies paikkailtiin sairaalassa siihen kuntoon, että elämä pääsi jatkumaan. Riekaleinen nahkapuku on vieläkin tallessa.

Parikymmentä vuotta onnettomuuden jälkeen Ryhänen saatiin houkuteltua taas pyörän selkään Pyynikin muistoajoihin. Siitä lähtien hän on ajanut näytösajoissa silloin tällöin päästäkseen tapaamaan vanhoja kavereita.

—Nyt kun parhaasta kilpailuvuodestani on 50 vuotta, halusin tulla Pälkäneelle ajamaan. Itsekin vastaavia ajoja järjestäneenä tiedän ja arvostan sitä valtavaa työmäärää, minkä Hannu ja kumppanit ovat tapahtuman eteen tehneet.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?