Mummo on liki viisikymmentä vuotta harrastanut lottoamista, kaksi riviä joka viikko. Milloinkas tuo peli Suomeen tuli? Kai joskus kuusikymmenluvun lopulla. Kun on ollut samat numerot noin 2500 kertaa, niin haaveita on elätelty. Kerran viime vuosisadalla oli viisi oikein: parisataa markkaa. Kymmenkunta kertaa on tullut kympin verran, kun on ollut neljä oikein. Kolmella ja lisänumerolla sai joskus yhden euron.
Tekee mieli murista: olisi se parempikin onni voinut kohdalle osua. Sekin risoo, että pakko on lotota elämänsä loppuun saakka, koska tilastollinen todennäköisyys jättivoittoon lisääntyy, kai. Sitten voi homman lopettaa, jos muisti heikkenee ja omat onnennumerot unohtuvat.
No toisaalta, jos ei ole ollut tuuria rahapelissä, ei oikeastaan saa valittaa. Ei ole kohtalo arponut myöskään pahaa epäonnea. Ei ole osunut kohdalle lento- tai junaonnettomuus, ei laivan haaksirikko eikä edes ryöstö.
Kun ikäkulu auto sammui Kangasalan ohikulkutielle, niin kyllä manattiin, että olipa huono onni. Hinaus oli kallis lysti, kun ajopeli piti saada kotikylään luottokorjaajalle. ”Aina meillä on näin huono säkä! ”Näitä simahtamisia sattui muinoin useasti. Onneksi sentään ymmärsi olla kiitollinen siitä, ettei koskaan jääty tielle Lapin erämaassa eikä kertaakaan pikkuvauvan kanssa. Kun ei kännyköitäkään noihin aikoihin ollut.
Niin että pientä riesaa oli muutama Rätti-Sitikan tai Ladan hajoaminen. SE olisi ollut huonoa onnea, jos olisi sattunut kolari. Turvavöitäkään ei ollut, joten pahat vammat tai jopa hengenmeno olisivat olleet hyvinkin mahdollisia. Hyvää tuuria, ettei törmätty humalaiseen hurjastelijaan tai sivuluisuun lähteneeseen rekan peräkärryyn. Mahtaako tällaisten ”osumien” todennäköisyys olla yhtä suuri kuin ison lottovoiton?
Naisten kesken pidetään hyvänä onnena sitä, jos unelmien prinssi vie vihille. Tuttava manasi, että noin hyvä tuuri sattui ystävättärelle, kun hän itse sai tylsän tavallisen miehen. Kultahäiden aikaan hän huomaakin olleensa onnettaren suosikki. Oma puoliso on ollut uskollinen ja ”hyvässä opissa” kehittynyt kovasti edukseen. Kun taas se ihana prinssi on jättänyt vaimonsa hävitettyään ensin tämän omaisuuden.
Kun miettii, miten tutut ihmiset ovat löytäneet puolisonsa, niin joskus on ollut ihmeellistä arpaonnea. Eräs poika oli mennyt ainoan kerran elämässään Kyynärön lavalle norkoilemaan, ja kohtaloksi oli osunut sattumalta tuttujen huvilalla vieraillut neito. Yksi tyttö oli hautajaisissa laulamassa saaden säestäjäkseen vt. kanttorin, joka oli äskettäin eronnut. Yhteinen sävel löytyi, ja yhdessä on laulettu jo kymmenen vuotta, myös tuutulauluja.
On usein onnen kauppaa sekin, mikä ihmisen ammatiksi muodostuu. Samoin se, mille paikkakunnalle asettuu asumaan. Eräs sukulaistyttö oli interreilaamassa Budapestissa ystävättärensä kanssa. Koputtelivat jonkin historiallisen kahvilan ovea turhaan. Samaan paikkaan pyrki pari kanadalaispoikaa. Sukulaistytöllä se oli menoa, lempi syttyi. Parin vuoden kuluttua hän oli lääkärimiehensä apulaisena Torontossa.
Mummon kohdalla on ollut aika monta peräkkäistä omituista sattumaa, että on tullut asettuneeksi Luopioisiin asumaan. Oli yllättäviä ihmissuhteita, työpaikkoja ja enneunia. Pahemminkin olisi voinut kohtalo johdatella. Hyvä paikka tämä on asua, ihmiset todella ystävällisiä. Meni tuskin kymmentäkään vuotta, kun jo alkoivat suhtautua hyväksyvästi. Tulevaisuudensuunnitelmissakin Kukkian kummut ovat mukana: Täkäläinen hautausmaa on viihtyisän tuntuinen paikka.
Mymmeli
