Jouduinpa tuossa elämään yhden illan ilman puhelinta, kun puhelimeni laturi unohtui työpaikalle. Unohdus osoitti karulla tavalla, kuinka tottunut olen älykännykän läsnäoloon. Juuri tuon illan aikana olisi pitänyt sopia tulevia harrastuskuskauksia muiden vanhempien kanssa sekä seuraavien päivien lastenhoitokuvioita. On huomattavasti helpompaa hoitaa nämä puhelimella kuin avata läppäri ja lähetellä sitä kautta Messenger-viestejä. Kätenikin tuntui puolialastomalta, kun kännykkä ei ollutkaan käden ulottuvilla.
En haluaisi myöntää, että kännykkä on kasvanut käteeni kiinni, mutta tämä ei valitettavasti ole kaukana totuudesta. Onneksi en ole yksin. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan matkapuhelin on suomalaisille jo tärkeämpi kuin esimerkiksi työ. Itse pidän kyllä mieluummin työni kuin puhelimeni, vaikka toimittajan työssä puhelin melkoinen välttämättömyys onkin. Tutkimus tiesi myös kertoa, että ihmissuhteet sekä perhe ovat suomalaisten mielestä edelleen tärkeämpiä kuin matkapuhelin. Onneksi sentään näin. Olisihan se melkoista, jos Lasset ja Liisat saisivat väistyä Lumioiden tieltä, ja lasten yleisin nimi olisi Samsung Galaxy.
Yleisradion teettämä Suomalaiset verkossa -tutkimus parin vuoden takaa puolestaan paljasti, että paitsi että matkapuhelimen merkitys suomalaisten median käytössä on kasvussa, sen käyttö myös monipuolistuu koko ajan. Puhelimilla lähetetään yhä enemmän kuvaviestejä tai videoita, luetaan sähköposteja ja käytetään Facebookia tai muita sosiaalisen median palveluja.
Puhelimettomasta illasta selvittiin lopulta varsin hyvin. Kun sain kännykän taas seuraavana päivänä auki, vastassa ei ollut tekstiviestien tulvaa eikä korviini ole kantautunut ihmettelyjä puhelimeni yhtäkkisestä mykistymisestäkään. En silti tiedä, otanko puhelimettomat illat tavaksi. Sen verran ahdisti, kun en tiennyt, onko sähköpostiini saapunut jotain elämää suurempaa tai mitä on meneillään esimerkiksi niissä WhatsApp-ryhmissä, joihin kuulun.
