Metsätalousinsinööriksi Evolla opiskellut maatilan poika Kangasalan Palon kylästä aloitti uransa metsäjätti UPM:n palveluksessa 17 vuotta sitten.
– Olin ollut kaksi kesää harjoittelijana Pälkäneellä. Vuonna 1998 minut palkattiin tänne puunostajaksi. Toimisto sijaitsi silloin Fiinan talossa hautauspäätä vastapäätä, Sauli Brander muistelee.
Hän osti kahden vuoden ajan puuta pälkäneläisisänniltä. Tämä toimi erinomaisena korkeakouluna myöhemmälle uralle.
– Pälkäne on ollut aina hyvää ja tärkeää aluetta UPM:n puunhankinnassa. Kahdessa vuodessa opin tuntemaan itselliset isännät, jotka pitävät hyvää huolta metsistään. He päättävät itse, mitä metsältään haluavat. Yhtiön on pyrittävä tarjoamaan sitä, mitä he tarvitsevat.
Parin Pälkäneen vuoden jälkeen Brander jatkoi Kangasalle vastaaviin tehtäviin. Sieltä tie vei metsäpalvelupäälliköksi Valkeakoskelle ja metsätalouspäälliköksi Raumalle.
– Minulla on etuna se, että olen päässyt näkemään metsäorganisaation kaikki tasot, helmikuussa UPM:n puunhankinnan ja metsätalouden johtajaksi nimetty Brander sanoo.
Miehen vastuualueena on puunhankinta metsäjätin sahoille sekä paperi- ja sellutehtaille Suomessa, Venäjällä ja Baltian maissa. Vuodessa ne nielevät noin 18 miljoonaa puukuutiota.
Branderin alaisuudessa työskentelee 735 vakituista työntekijää.
– Kovimman rysäyksen aikaan elokuussa väkeä on kolmisen tuhatta, kun mukaan lasketaan kaikki yrittäjät, kuljettajat ja metsänhoitajat.
Puolet puusta yksityismetsistä
Puunhankinnan perusta tuli Sauli Branderille tutuksi Pälkäneellä.
– Puolet puustamme tulee tavallisilta suomalaisilta perhemetsänomistajilta, hän sanoo.
Metsäkauppaa tehdään toimistoissa, joita sijaitsee 120 paikkakunnalla tasaisesti kautta maan. Pälkäneellä puuta ostaa Jarmo Kallio.
– Mikään ei korvaa sitä, että olemme paikallisesti läsnä ja suoraan tekemisissä metsänomistajien kanssa, Brander sanoo.
Nykyajan kaupunkilaismetsänomistaja saattaa hoitaa metsiä vesurin sijaan hiirellä. Hänen ei tarvitse opiskella raivaussahan käyttöä tai lähteä metsänistutukseen, sillä metsäyhtiöillä on tarjolla avaimet käteen -paketteja.
– Meidän pitää osata lähestyä nykymetsänomistajaa. Joku ei ehdi hoitaa asioita päiväsaikaan ja joku kaipaa videoneuvotteluita, Brander sanoo.
30 prosenttia UPM:n käyttämästä puusta saadaan vaihtokaupassa muiden metsäalan toimijoiden kanssa. Runkoja ei kärrätä toiselle puolelle Suomea, vaan ne pyritään ajamaan lähimmälle sahalle ja sellutehtaalle.
Brander johtaa myös yhtiön omien metsien hoitoa. UPM on valtion jälkeen maan toiseksi suurin metsänomistaja. Yhtiön 765 000 hehtaarin metsistä 2509 hehtaaria sijaitsee Pälkäneellä.
Omat metsät tuottavat noin kymmenesosan yhtiön tarvitsemasta puusta. Loput kymmenen prosenttia tuodaan Venäjältä ja Baltian maista.
– Venäjältä ostetaan lähinnä koivua. Tuonti on pienimmillään pitkiin aikoihin, sillä puukauppa on käynyt Suomessa tasaisesti viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Koivua ei kuitenkaan saada kotimaasta riittävästi.
Kiina nielee puuta ja sellua
Metsäala leimattiin teknologiahuuman aikaan menneisyyden jäänteeksi. Nyt maahan ollaan rakentamassa uusia sellutehtaita.
Suomalaisen kuidun ominaisuuksia havainnollistaakseen Sauli Brander kaivaa taskustaan nenäliinan.
– Kiinalaisetkin haluavat pyyhkiä paperiin. Nopeasti kasvavasta eukalyptuspuusta saadaan kuitua pehmeään paperiin, mutta repäisylujuus siihen tulee pitkästä havupuun kuidusta. Pitkää kuitua tarvitaan myös pahvipakkauksissa, joiden kulutus on kasvussa nettikaupan ansiosta.
Kiina on tällä hetkellä UPM:lle tärkeä markkina-alue. Sellun lisäksi sinne viedään paljon sahatavaraa.
– Kiinassa arvostetaan suomalaisen puun laatua ja vaaleaa väriä. Uuden määräyksen mukaan lasten huonekalut on valmistettava puusta. Myrkkykohujen vuoksi kiinalaiset eivät luota omaan ruokaan ja puuhun, vaan ostavat mielellään Euroopasta, Sauli Brander kertoo.
Kuljetuskustannuksia laskee se, että suomalaiset puutuotteet kulkevat paluukyydissä samoissa konteissa, joilla Kiinassa valmistettavaa tavaraa rahdataan Eurooppaan.
Uusien entistä isompien tehtaiden rakentaminen kertoo uskosta suomalaiseen selluun. UPM ei ole rakentamassa uusia sellutehtaita, vaan se kehittää nykyisiä Pietarsaaren, Lappeenrannan ja Kuusankosken yksiköitään. Lisäksi yhtiöllä on Uruguayssa tehdas, joka tuottaa yli miljoona tonnia sellua vuodessa. Kilpailijoiden Suomeen suunnittelemat kolme tehdasta ovat vastaavan kokoisia.
– Jos uudet tehtaat käyttäisivät suomalaista puuta, kotimaisen puumarkkinan pitäisi kasvaa parikymmentä prosenttia. Minä en usko, että saisimme suomalaismetsistä nopeasti kymmenen miljoonaa kuutiota nykyistä enemmän puuta. Puuta Suomessa kyllä riittää, mutta kysymys onkin sitä, miten se saadaan markkinoille.
Kuitupuuta ei pidä polttaa
Vastoin yleistä suhdannetta metsäala purjehtii myötätuulessa. Sauli Branderin tehtävänä on huolehtia, ettei puun saatavuudesta muodostu kasvun estettä. Saatavuutta voitaisiin vauhdittaa esimerkiksi sukupolvenvaihdosten avulla.
– Se on tutkimuksissakin todistettu, että mitä nuorempi metsänomistaja, sitä enemmän metsää käytetään. Suomalainen metsänomistaja on keskimäärin 62-vuotias. Siinä iässä lainat alkaa olla maksettu, eikä puuta myydä enää niin aktiivisesti.
Brander toivoo, että uusi hallitus helpottaisi metsätilojen siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Nykyisin sitä verotetaan ankarammin kuin esimerkiksi maatilojen sukupolvenvaihdoksia.
Metsäalan kehitys on olennaista talouden elpymisen kannalta.
– Kymmenen suurimman vientituotteen joukossa on neljä metsätuotetta, Sauli Brander muistuttaa.
Metsänomistaja saa suuren osan tuloistaan tukkipuusta, josta tehdään sahatavaraa. Arvokkaista tukeista ei kannata keittää sellua, eikä kuitupuuta hakettaa energiaksi.
– Tuet toimivat väärin, jos ne johtavat siihen, että kuitupuuta päätyy polttokattilaan. Ei meidän pidä polttaa sellaista, mistä saataisiin vientituloja, Sauli Brander sanoo.
Hän vakuuttaa, että paikallisiin lämpölaitoksiin riittää kyllä risuja, oksia ja latvuksia, joiden korjaaminen siistii samalla maisemaa.
Sivutuotteena biodieseliä
Paperin kulutus vähenee, kun kirjeet, laskut ja lehdet siirtyvät nettiin. Uusien tuotteiden ja markkinoiden avulla UPM on pystynyt paikkaamaan digitalisoitumisen myötä pienentynyttä paperimenekkiä.
Sauli Brander pitää uusia tuotteita esimerkkinä metsäalan uusiutumiskyvystä.
– Se oli aikanaan maailmanloppu, kun tervamarkkinat katosivat alta. Mutta tilalle löytyi kartonki. Nyt kun sellu on muuttumassa bulkkitavaraksi, sen jatkeeksi syntyi biopolttoaine.
Vielä takavuosikymmeninä sellutehdas käytti valtavasti energiaa. Öljykriisi pakotti insinöörit hommiin, ja asetelma kääntyi päälaelleen. Nykyisin selluntuotannon sivutuotteena syntyy sähköä. Parhaillaan tehtaissa on tapahtumassa vastaavanlainen vallankumous. Sellun tähteista saadaan biopolttoaineita, -kemikaaleja ja -komposiitteja.
– Toisesta päästä tulee sisään puuta ja toisesta päästä lähtee ulos sahatavaraa, paperia, sellua ja biodieseliä, Sauli Brander kuvaa tammikuussa käynnistynyttä Lappeenrannan laitosta.
Uusista tuotteista kovimmat odotukset kohdistuvat biodieseliin. Mäntyöljystä jalostettava polttoaine sopii kaikkiin dieselautoihin ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 80 prosentilla.
Uusiutuva diesel, UPM Bioverno sekoitetaan perinteisen polttoaineen sekaan. Tämän ansiosta maahan rahdataan 100 000 tonnia vähemmän polttoainetta.
– Puusta saadaan jo monta prosenttia Suomessa käytettävästä dieselistä. Tällaisilla määrillä alkaa olla jo merkitystä, Brander sanoo.
Parasta on se, ettei biopolttoainetta varten kasvateta öljykasveja, vaan kyse on tähteen hyödyntämisestä.
Kotitilan pellot kasvavat kauraa
Vaikka työ on vienyt UPM:n puunhankintaa ja metsätaloutta johtavan Sauli Branderin Helsinkiin, koti on pysynyt synnyinpitäjässä Kangasalla. Palon kylässä lähellä Oriveden rajaa sijaitsevan kotitilan pellot kasvavat kauraa.
– Perjantaista sunnuntaiyöhän meni kylvöhommissa. Esimerkiksi Elovenan kaurahiutaleita ostaessaan saattaa syödä meidän tilan tuotteita, Sauli Brander kertoo.
Mies ajelee kotiin viikonloppuisin ja silloin tällöin myös viikolla.
– Usein tulen Hämeenlinnasta Pälkäneen kautta. Matkalla on upeat maisemat, ja ajellessa on mukava katsella paikkoja, joissa aikanaan hommani aloittelin. Se antaa perspektiiviä työhön.
