Puheissa ja muistoissa sikuri useimmiten yhdistetään sota- ja pula-aikaan. Se on ainakin 2000 vuotta terveellisenä arvostettu, yleiseurooppalainen rohdos, ruoka- ja juoma-aine, mikä oikein on suotavaa uudestaan palauttaa kaiken kansan päivittäiseen käyttöön. Suomessakin sitä on viljelty.
Nykyään vain aniharvat harrastavat sen kasvatusta. Koristekasviksikin tuo monivuotinen, metrin korkuinen juurisikuri mainiosti soveltuu vaaleansinisine, kauniine kukkineen. Pietarsaaren sikurimuseosta löytyy runsaasti tietoa vuoden 1900 kahden puolen pitkään jatkuneen suomalaisen liiketoiminnan vaiheista.
Juomaksi valmistettava sikuri saadaan kasvin paksusta, porkkanamaisesta juuresta puhdistaen, kuivaten, paloitellen, paahtaen ja hienoksi jauhaen. Sikurijuoma näyttää kahvilta. Makukin siihen hiukkasen vivahtaa. Riippuvuutta aiheuttavaa huumetta, kofeiinia ei siinä ole. Sitä sopii ilman univaikeuksia vaikka yömyöhällä nautiskella.
Sikurissa on terveyttä edistävää inuliinia enemmän kuin monissa muissa kasveissa. Luonnon inuliinilla on myönteisiä vaikutuksia suoliston, etenkin paksusuolen bakteeritoimintoihin. Diabeetikotkin inuliinista hyötyvät.
Itse valmistan mukillisen mukavanmakuista juomaa kuumasta vedestä, teelusikallisesta sikurijauhoa, kaurakermasta sekä ruskeasta ruokosokerista tai kotimaisesta hunajasta.
Mikko Kiio
