Raparperinameja

Suomen kansa on monta hyvää hylännyt, raparperin kuivatuksenkin unohtanut:

Pitkät raparperin varret katkaistaan kahtia. Pätkät halkaistaan veitsellä pituussuunnassaan ohuiksi suikaleiksi kahtia, kahtia ja kahtia, petäjän kaksihaaraisia neulasia muistuttaviksi, toisesta päästään yhdessä oleviksi pitkiksi haarukoiksi. Haarukat ripustetaan muutamaksi vuorokaudeksi ulko- tai sisäilmaan pingotetuille lujille langoille kuivumaan.

Ohuiksi naruiksi, rihmoiksi kuivuneet suikaleet pussitetaan tai tölkitetään talven varalle. Hiukkasen purukumia muistuttavia, sitkeitä raparperirihmoja oli poikasena mieluista vähän väliä käväistä ruokakomeron kaapista hakemassa ja mukava pihapuuhissa pureskella. Ensin pitkään liottaen mummi ja äiti niistä perheelleen joskus kiisseliä keitteli.

Pihasaunamme viereisestä raparperipensaasta kylpyyn mennessämme nykäisimme muutaman varren kuumalle kiukaalle kypsymään. Siellä ne pian pehmenivät ja happamuuskin hiukkasen lieveni.

Mikko Kiio

Mäntyveräjä

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?