Hallitus uudistaa, mutta sepä ei juuri kenellekään kelpaa. Suuri ihme se ei tosin ole, sillä Suomi on Euroopan konservatiivisin kansakunta.
Hallituskokoonpanon lisäksi konservatiiveja ovat ay-liikkeen varassa elävä Sdp, kristillisdemokraatit sekä enemmistö Rkp:sta.
Kutistunut vasemmisto on jakautunut kahtia. Osa nojaa Marxin ja Engelsin vanhoihin oppeihin, osa kiehää vihreitten kyljessä.
Uudistuksissa on kysymys byrokratian purkamisesta. Hyvä esimerkki oli seitsemästä valtiosihteeristä ja viidestä ministeristä luopuminen.
Suurin motkotuksen aihe on koulutussektorilta raavittavat 600 miljoonaa euroa. Yliopistojen piiristä kyllä löytyy lauma kärkkäitä lausuntojen antajia, mutta merkittävistä tutkimustuloksista ei kerrota.
Luokkakokojen väljentäminen on tarpeellista tämän lehden levikkialueella, mutta ei esimerkiksi Enontekiön Hetassa, jossa ylioppilaskirjoituksiin osallistui yksi oppilas ja koko koulun palaessa saman pitäjän Kilpisjärvellä kaikki 13 oppilasta saatiin sijoitetuiksi saman tien viereiseen tyhjään rakennukseen.
Ilahduttava oli pääministeri Juha Sipilän lausunto siitä, että mainittu supistus tapahtuu toimintoja järkeistämällä. Muistan omasta kokemuksestani Sveitsin Veveyssa Harvardin yliopiston upeassa sivutoimipisteessä, jossa annettiin kustannus- ja julkaisualan jatko-opetusta. Siellä ei ollut mahdollista koko kevään aikana lymyillä takapenkissä eikä valittaa koulupäivien pituudesta.
Eri puolilta maailmaa saapuneet 45 kurssilaista olivat suurten lehti- ja televisiotalojen johtajia ja omistajia sekä journalisteista vain Jerusalem Postin päätoimittaja ja minä. Kolme korkeatasoista professoria piti tunnelmaa yllä aamukahdeksasta iltayhdeksään. Välillä oli pari tunnin ruokailutaukoa. Sunnuntait olivat vapaat. Silloin sai syödä lounaan läheisessä Mannerheimin suosimassa ravintolassa, jossa yksi iäkäs tarjoilija jaksoi kehua tätä Sveitsissäkin kunnioitettua suurmiestä.
Erikoista oli se, että luokkahuoneita oli vain yksi, koripallokenttää pienempi. Toisella peräseinällä oli Sipilän kaipaamat fläppitaulut ja videotekniikka sekä paneelikeskusteluja varten rakennettu koroke, kuin A-talkin kuulustelustudio. Siihen jouduttiin vuoroin.
Voipa olla, että seiniä pitää joissakin oppilaitoksissa siirtää, mutta ei siksi, että oppilaiden määrää vähennetään, vaan siksi, että tilaa tarvitaan uudenlaisille tiedon lähteille lisää.
