Kukkia, Mallasvesi, Pälkänevesi. Nämä ja useat muut vesistöt ovat tuttuja Marja-Liisa Suomalaiselle ja Satu Ukkoselle. Pälkäneläisnaiset kantavat muoviset kajakkinsa usein rantapenkereeltä aalloille, istahtavat kyytiin ja ottavat päivän liikunta-annoksen varsin makeissa maisemissa.
– Lähden Luopioisten Kirkonkylän rannasta vaikkapa Rajalansaareen saunomaan. Kerran tulin koskikajakilla Vihavuodesta Luopioisiin, ja se todellakin oli elämys. Täältä olen usein mennyt Kalliosaareen, Suomalainen kertoilee tällä kertaa Pälkäneen Kyllönjoen vanhan sillan vierestä vesille lähtiessään.
– Meloessa pääsee etenemään suhteellisen äänettömästi. Olen parhaimmillaan katsellut kuikkapoikuetta emoineen noin 30 metrin päästä. Aivan upeaa.
Ukkosellekin ovat tuttuja niin pikaisemmat vesilenkit kuin pidemmätkin retket. Arki-iltanakin ehtii halutessaan pyyhkäistä jonkin sortin aallokkokiertueen.
– Viikoittain tulee oltua vesillä. Usein ystäväni Petrellin Ullan kanssa. Meneillään on nyt kuudes kesä tätä harrastetta. Kahdesti kokeilin kunnan vuokrakajakkia, ja Keinon Hanna hieman kurssitti, jotta lajin perusteet tulivat tutuiksi ja sitten jo ostinkin oman, Ukkonen mainitsee.
Hartioilla, vatsalla ja selällä
Melonta on mitä vetreyttävintä liikuntaa, ja siinä saa hien pintaan, jos haluaa. Eteneminen tapahtuu hartia-, vatsa- ja selkälihasten avulla, eli käsillä ei tehdä töitä niin paljon kuin äkkiseltään luulisi.
– Hartioille hyvää jumppaa. Voisi verrata siinä mielessä vaikka sauvakävelyyn. Lajina melonta on toisaalta myös kevyt, jos niin sen tahtoo ottaa. Voi lipua tuolla ihan rauhallisesti ja katsella maisemia. Sopii siis kaikenkuntoisille, Ukkonen sanoo.
– Siinä ollaan aika lailla veden kanssa yhtä, ja joskus tietysti tulee eläinkuntakin tutuksi. Kerran meloin pahassa kelissä Pälkänevedellä ja kun pääsin rantaan, kajakin jalkatilasta paljastui nyrkin kokoinen sammakko, Ukkonen nauraa.
Suomalainen sanoo, että alkuun pääsee parhaiten avokanootilla. Sitten tekee pian jo mieli vaihtaa kajakkiin. Melontavälineet eivät ole hurjan hintavia. Suomalainen mainitsee saaneensa oman retkikajakkinsa meloineen, aukkopeitteineen ja melontaliiveineen noin 600 eurolla. Lisäksi hän on hankkinut itselleen melontatossut sekä kylmän veden roiskeilta varjelevat rannesuojat.
Kurssista on hyötyä
Kanootin ja kajakin etu soutuveneeseen verrattuna on se, että näillä edetään katseen suuntaan eli eteenpäin. Niillä myös pääsee paremmin vaikkapa lipumaan kaislikon sekaan tai rantautumaan hankalammastakin kalliomaastosta.
Lajin haltuunotossa on etua siitä, että käy edes lyhyen kurssin aiheesta. Pälkäneen suunnalla tällaisia järjestää esimerkiksi aitoolaisen Jussi Ruljan luotsaama Ruljanssi Oy.
Laitikkalassa juhla- ja kokouskeskus Villa Hepolahtea pyörittävä Heikki Rönni on itse käynyt aikoinaan yritystoimintaansa silmällä pitäen melontaohjaajakoulutuksen. Nyt hänellä on vuokrattavana runsaat puoli tusinaa erikokoista avo- eli intiaanikanoottia.
– Melontaretkelle haluaville asiakkaille pidän aina pienen perehdytystuokion. Näytän esimerkiksi niin sanotun apinaotteen, jolla kuuluu meloa. Sanon myös, että ei kannata ottaa laidasta kiinni vaan pitää tasapainoa yllä nimenomaan vedessä olevan melan avulla, Rönni kuvailee.
Retkimelonta heinäkuussa
Rönnille Kyllönjoki on lapsuudenmaisemaa. Yhä hän tykkää käydä erityisesti sillä suunnalla melomassa.
– Tällä joella tuuli ei ikinä estä nautittavaa melontakokemusta. Ja jokimelonta on kivaa sikälikin, että joka mutkan takaa aukeaa aina uusi maisema, Hepolahden isäntä toteaa.
Sydän-Hämeessä on tällä kesäkaudella jo kymmeniä aktiivisia melontaharrastajia. Seutu tarjoaakin lajille mainiota reitistöä suojaisista jokiväylistä haastavampiin järvenselkiin. Luopioisten Kirkonkylässä asuva Seppo Kääriäinen tietää seudun arvon melontaharrastuksen kannalta ja on mukana järjestämässä heinäkuulle Pirkan Retkimelontaa.
– Reitti lähtee 7. päivänä heinäkuuta Vehkajärveltä, menee Padasjoen puolelle ja tulee Hauhon suunnasta juuri tähän Kyllönjoelle. Tästä edetään vielä Kostianvirralle, ja varsinainen retkimelonnan päätepiste on 11. heinäkuuta Kangasalla Mobilian rannassa, itse joka kesä Päijänteelläkin melova Kääriäinen kertoo.
Jo ennen varsinaisen ilmoittautumisajan alkamista retkelle oli vahvistanut tulonsa parikymmentä melojaa.
