Kun olet lähtenyt ei aurinko sammuta valoaan.
Kun olet lähtenyt ei maailma pysähdy, eikä happi lopu ilmasta.
Kun olet lähtenyt ei kuu katoa taivaalta, eikä tähdet varise alas kuin kuolleet lehdet.
Kun olet lähtenyt ei linnut lakkaa laulamasta, eikä nauru huku valtamerien syvyyksiin.
Kun olet lähtenyt ei muistot lakkaa satuttamasta, eikä kyyneleet vierimästä.
Kun maailma jatkaa matkaansa on minun seurattava sen mukana, jätettävä sinut taakseni. On päästettävä irti takkisi liepeestä, lennettävä omin siivin. On laulettava lempilaulusi laskeutuessasi maan syleilyyn ja pidettävä kiinni siitä, mitä on vielä jäljellä.
Onko mitään jäljellä?
Onko täällä mitään, kun olet lähtenyt?
On. Muistot, naurusi sointi ja Mariaanien haudallinen kyyneleitä, ehkä enemmänkin. Ehkä orastava kevät ja kesän loisto. Ehkä kyyneleiden jälkeen. Mutta sitä ennen sinun on lähdettävä.
