Kenkäkauppiaat nauttivat Luopioisten torin tunnelmasta ja vilkkaudesta

Sirkka Ahonen osti Pihlajistojen kojulta punaiset kengät.

Toukokuisena torstaiaamuna Luopioisten torilla on vilkasta, vaikka taivas välillä vihmoo vettä. Myyjillä on tarjota niin maan tuotteita, leipomuksia kuin vaatteitakin. Kesäkukkien taimet hehkuvat torin iloisena väriläikkänä.

Väkeä liikkuu kojujen väliin jäävällä alueella ostoksien tehden ja kuulumisia vaihtaen tuttujen kanssa. Keskelle toria ajaa Kuhmalahden taksi, joka tuo asiakkaat niin lähelle kojuja kuin on mahdollista.

Omalle tutulle vakipaikalleen katollisen kojunsa ovat pystyttäneet myös kenkien myyjät Marja-Liisa ja Juha Pihlajisto, joille Luopioisten tori on tuttu myyntipaikka jo kymmenen vuoden ajalta.

–Kesä alkaa jo näkyä täällä, he kuvailevat torin yleisilmettä.

–Kun on kesälauantai, niin paikka on aivan täynnä, Pihlajistot tietävät.

 

Vanhanajan tunnelma

Kenkäkauppiaat tietävät myös sen, että kun on luvassa vilkas kesäinen toripäivä, myyjien on tultava hyvin aikaisin paikalle.

–Jos tulee kuudelta, ei meinaa saada enää kärryä mahtumaan tänne.

Pihlajistot kehuvat torstaisin ja lauantaisin Luopioisissa pidettäviä toripäiviä erittäin vilkkaiksi tapahtumiksi, joihin kaikki, niin myyjät kuin asiakkaatkin ovat tyytyväisiä. Myös tunnelmassa on kaikki kohdallaan.

–Täällä on sellainen vanhanajan maalaismeininki. Kaupunkipaikoissa liikkuu melkein aina humalaisia häiriköitä, mutta täältä ne puuttuvat kokonaan, Juha Pihlajisto vastaa kysymykseen Luopioisten torin erityispiirteistä.

Aitoosta lähtöisin olevalle Juhalle monet varsinkin iäkkäämmät asiakkaat ovat tuttuja jo lapsuudesta saakka. Edelleenkin miehen synnyinkoti on pariskunnalle vankka tukikohta, vaikka heidän vakituinen osoitteensa löytyy Kankaanpäästä.

 

Maahan polvilleen

 

–Tämä on siitä hyvä ammatti, että saa polvistua naisen edessä monta kertaa päivässä. Se on tämän homman paras puoli, Juha Pihlajisto nauraa.

Osansa polvien notkistelusta saa myös Marja-Liisa, vaikka hän omien sanojensa mukaan kulkee matkassa mukana vain siksi, että pitää huolen kahvitauoista. Todellisuudessa Marja-Liisa tekee kenkäkauppaa siinä missä miehensäkin, mutta jos lastenlapset tarvitsevat hoitajaa, niin mummi ei pakettiauton repsikanpaikalle niinä päivinä istu.

Marja-Liisa kutoo myös kenkäkojulla myynnissä olevat sukat. Varsinkin vauvasukkia menee paljon.

–Autossa kyydissä istuessa on aikaa kutoa. Monille asiakkaille olen neuvonut kädestä pitäen, miten se kantapää oikein tehdään.

 

Ikäihmisten kuuntelijoina

Samoilla toreilla vuosikausia kiertäneille kenkäkauppiaille on ehtinyt muodostus vakituinen asiakaskunta jokaiselle paikkakunnalle. Kun tervehdyksiä on vaihdettu ja säätä kommentoitu muutamilla tapaamiskerroilla, niin ajan mittaan tältä pohjalta on monesti päädytty keskustelemaan syvällisistäkin asioista.

–Tori on sosiaalinen paikka, yksinäisten ihmisten olohuone. Täällä kuulee ihmisten tarinoita. Vanhukset käyvät juttelemassa, kun ei ole muuta seuraa.

–Monen sosiaalityöntekijän edestä on tehty töitä, Pihlajistot kuvaavat torikauppiaan arkea.

Omien asioiden kertominen on molemminpuolista.

–Kyllä mekin kerromme lastenlasten kuulumisia asiakkaille.

 

Kenkä puujalkaan

Marju-kenkä, joka on Pihlajistojen toiminimi, lyhenne molempien etunimistä, keskittyy kotimaisten kenkien varastomyyntiin. Valikoimassa Suomessa tehtyjä ovat lähinnä tanssikengät ja nahkaiset naisten ja miesten avokkaat. Muut, joiden lestit on tehty suomalaisiin jalkoihin sopiviksi, ovat lähtöisin kaukaa idästä.

Asiakkaista erityisesti ikäihmisiä ilahduttaa se, että liikkuvan kenkäkaupan palvelut sopivine jalkineineen saa läheltä.

–Monet heistä ovat sanoneet, että ovat kiertäneet kaupungin liikkeet, mutta mitään ei ole löytynyt.

Erikoisin ja samalla mieleenpainuvin asiakaskohtaaminen oli se, kun Marja-Liisa myi jalkineen suoraan autoon.

–Viereen ajoi auto. Sieltä mies ojensi puujalan ja sanoi, että tuohon jalkaan sopiva kenkä.

Kaupat syntyivät.

 

Sateella kotiin

Kesällä, kun Pihlajistot eivät ilmoita lehdessä etukäteen paikallaolostaan myyntipaikalla, he ratkaisevat työhön lähtemisen katsomalla ikkunasta ulos varhain aamulla. Jos ilma näyttää sateiselta, pari jättää toripäivän väliin.

–Joskus, kun olemme olleet huonolla ilmalla liikkeellä ja asiakkaita on ollut sen takia vähän, niin me torimyyjät olemme ostaneet toinen toisiltamme.

Talvella he pitävät ulkomyyntipaikkojen pakkasrajana 15 pakkasastetta.

Kesän myyntipaikat määräytyvät pitkälti sen mukaan, miltä paikkakunnalta löytyy harrastuskenttä golfkärpäsen puremalle pariskunnalle. Päivälle kertyy pituutta reilusti yli kellonympäryksen, kun he monituntisen torilla seisoskelun jälkeen suuntaavat vielä golfradalle.

–Kyllä illalla tuntee tosissaan tehneensä jotakin, varsinkin helteillä, Marja-Liisa tunnustaa.

Pari vuotta varsinaisista ammateistaan eläkkeellä olleet Pihlajistot aikovat jatkaa kiertämistä niin kauan, kun kuntoa riittää. Ja sitä kuntoa he hankkivat joogaamalla ja sauvakävelemällä ahkerasti.

–Toreilla on mukava käydä, pääsee tapaamaan kivoja ihmisiä.

Maksun aika. Anneli Jäppi löysi mieluisat sandaalit.

 

 

 

 

Mihin Pihlajistot veisivät kesävieraat?

  • Sappeen kesäteatteri. "Joka vuosi ollut mukava ja hauska esitys."
  • Vehoniemen automuseo. "Kahvilassa herkulliset munkit. Museoautot."
  • Niitty-Seppälän kesätori. "Käydään kahvilla ja ostetaan mansikoita."

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?